Oiva Eskolan blogi.

Miten verkkosivun käytettävyys voi vaikuttaa elämään lihamaailmassa? Esimerkki:

Finnkino mainostaa elokuvalippujen tulostamista kotona. Jokaisen teatterista ostetun lipun takana lukee “Leffaliput napin painalluksella. Tulosta lippusi jo kotona.”

Tästä huolimatta olin viikonloppuna Tennispalatsissa ostamassa lippuja. Teatterin (alimiehitetty) lippukassa oli jumissa, koska edelläni oli Kiukkuinen Asiakas.

Asiakkaalle oli epäselvää miksi hänen piti käydä noutamassa netissä ostamansa liput teatterin kassalta. Asiakas oli yrittänyt tulostaa lippunsa netissä, mutta oli epäonnistunut. Asiakas ei ollut uskaltanut yrittää tulostamista uudestaan, sillä pelkäsi joutuvansa maksamaan lipuista uudestaan. Tulos: kaikki odottavat lippujonossa pari ylimääräistä minuuttia.

Yhtenä käytettävyyden mittarina voi käyttää tarvittavien tukipalvelujen määrää. Tämä on siitä kiva mittari, että se näkyy melko nopeasti ja suoraan asiakasrajapinnassa. Se, että välittyykö viesti tässä tapauksessa lipunmyyjiltä verkkokaupasta päättävälle taholle on silti epävarmaa, en löisi vetoa sen puolesta.

Spotify on huikean kiva musiikkipalvelu. Mutta Spotifyn kaksi suurinta ongelmaa on tällä hetkellä:

1. En keksi mitä musiikkia kuuntelisin. Home -näkymän “What’s new” ja “Artists you may like” tarjoavat todella harvoin mitään kuunneltavaa. Artist radio -toiminto, joka soittaa muita samankaltaisia artisteja, ei sekään toimi yhtä hyvin kuin last.fm.

   Käyttäjien tekemät soittolistat tulevat varmaan ratkaisemaan musiikin löytämisen, mutta en ole vielä törmännyt kätevään tapaan etsiä minua kiinnostavia soittolistoja. Osaako joku palvelu suositella soittolistoja sen perusteella mitä musiikkia minun soittolistoillani on? Tällaiselle olisi tarvetta.

2. Musiikkia ei saa siirrettyä iPodiin. Juhannuksen alla oli tarve ladata musiikkia soittimeen ja Spotifyssä oli lista hyvistä kappaleista – mitä tehdä? Samojen kappaleiden etsiminen vaikka pirate baystä ei ole kovinkaan kätevää. Kappaleiden linkittäminen online-musiikkikauppoihin ei ole käytössä Suomessa.

   Niko selitti hyvin miksi Apple on  Spotifyn pahin kilpailija, joten iPod-yhteensopivuutta ei ole välttämättä tiedossa ihan heti.

(Kannattaa muuten katsoa lista Spotifyn huonoimmista albumeista.)

Aki Björklund tweettasi:

Should have started to blog in English. Cannot understand why am I still doing it in Finnish. My English is bad, yes, but not *that* bad.

Niinpä, miksi kirjoittaa suomenkielistä blogia? Englanninkielisiin blogeihin verrattuna potentiaalista yleisöä on todella vähän. Piirit ovat pienet ja suurta menestystä on turha odottaa

Taisin ajatella aikoinaan, että ihmisillä pitää olla oikeus lukea heitä kiinnostavista asioista omalla äidinkielellään. Tämä on ihan hyvä pointti, ainakin jos puhutaan Wikipediasta. Pienen tietotekniikkaa käsittelevän blogin kohdalla en ole enää niin varma.

Fakta on, että tietotekniikan parissa toimivat ihmiset kuluttavat todella paljon englanninkielistä sisältöä. Ja sisältöä myös tuotetaan englanniksi. Esimerkiksi suurin osa suomalaisista Twitter-tutuista tuntuu kirjoittavan englanniksi, ja homma tuntuu luontevalta.

Henkilökohtainen ongelmani on, että minkä tahansa blogin kielen vaihtuminen englanniksi tuntuu jotenkin todella tökeröltä. Yhtäkkiä sitä ollaan niin amerikanblogia että! Kieltä vaihtaneiden kirjoittajien ilmaisu tuntuu kankealta ja blogi on vähän aikaa hämmentävässä välitilassa, missä erikieliset sisällöt ovat iloisesti sekaisin.

Eli: jos aloittelet blogia, tee se englanniksi. Jos vaihdat kieltä kesken kaiken, aloita uusi blogi? Englanniksi kirjoittamalla voi olla osana todella suurta yhteisöä. Eikä mikään estä ottamasta Suominäkökulmaa mukaan kielestä riippumatta.

Fonecta tarjoaa mahdollisuuden perua 2010 puhelinluettelon jakelun omaan osoitteeseesi. Täytä lomake täällä. Tämä on oikeasti hienoa Fonecta!

Seuraava looginen askel: tehkää lomake, jonka täyttämällä voi tilata puhelinluettelot itselleen. Muille ei tarvitse jakaa turhaan. Tai järjestäkää luetteloiden jakaminen kaupoista (eikö näin ollut joskus?) Käyttäkää jäljelle jääneet rahat internetpalvelujen kehittämiseen.

Fonectalla (ja Enirolla) on ihan asiallisia nettipalveluja, mitä kautta esimerkiksi yritysten yhteystiedot löytyvät riittävän helposti. Miksi luetteloita pitää spämmätä kaikille?

Viime keväänä Eniron jakaja veti pohjat. Ovessani oli “ei puhelinluetteloita”-lappu. Luetteloita ei onneksi tullut, mutta jakaja repi lapun pois ovesta. Kysyttäessä jakaja kertoi, että Eniron mielestä laput ovat voimassa vain vuoden! Ehkä siis haluaisin seuraavana vuonna puhelinluettelot, mutta unohtaisin ottaa kieltolapun pois ovesta? Eniro tosin kiisti jakajan näkemyksen myöhemmin.

Jotenkin tuntuu kummalliselta, että ihmisille pitää väkisin jakaa kahdet puhelinluettelot, kun esimerkiksi internet ja ATK on keksitty…</rant>

Janne keräsi listan Nikoniin sopivista valovoimaisista, kiinteäpolttovälisistä linsseistä. Päädyin aikaisemmin samanlaisen pohdinnan jälkeen Sigman 30mm f/1.4 -linssiin, jota en kuitenkaan koskaan ostanut. Sigma ei ole sekään täydellinen linssi. Tarkennuksen kanssa voi olla ongelmia, linssi ei toimi kunnolla täysikokoisten kennojen kanssa, ja hinta on karannut melko korkeaksi. Verkkokaupassa linssi maksaa 426,90€.

Ken Rockwellin Sigma-arvostelussa oli hyvä vinkki:

If you shoot Nikon, forget this dumpily-made Sigma and get the newest Nikon 35mm f/1.8 for half the price.

Sigmaan verrattuna Nikon on vähän pitempi (35mm vastaa n. 53mm filmikamerassa), ja valovoima on vähän heikompi. Hinta on kuitenkin puolet Sigmasta. Verkkokaupassa linssi maksaa tällä hetkellä 200€.

Kiinteäpolttovälisen linssin hyvä valovoiman takia sillä voi kuvata tavallista hämärämmässä. Yritän välttää turhaa salamankäyttöä, sillä kuvista tulee yleensä tunnelmallisempia ilman salamaa. Vertailun vuoksi hämärässä kuvatessa f/3.6 / ISO 800 = f/1.8 / ISO 200, tai vastaavasti kiinteällä ISO100:lla suljinajat olisivat 1/20s ja 1/80s. (L: Exposure calculator.) Kaikkein suurinta 1.8-aukkoa ei kylläkään voi aina käyttää sen lyhyen syväterävyyden takia. Myös kuvanlaatu on parempi vähän pienemmällä 2.8-aukolla.

(Kiinteä linssi vetoaa myös siksi, että Cartier-Bresson kuvasi yleensä kiinteällä 50mm-linssillä. Ei sikäli, että oikean kaluston omistaminen tekisi minusta tai kenestäkään muusta yhtään sen parempaa valokuvaajaa   )

Nikonin 35mm linssi on suunniteltu halvempia DX-kameroita varten (D60, D80, D90, D200, D300…). Se ei toimi kunnolla täysikokoisten FX-kennojen kanssa, mikä kannattaa pitää mielessä, jos on päivittämässä kameransa vaikka D3X:n tai tai D700:n.

Linkkejä:

• Ken Rockwellin Nikon 35mm f/1.8 arvostelu
• Flickr-ryhmä linssillä otetuille kuville
• DPReviewin arvostelu (“Highly recommended”)

Mikä on bookmarklet suomeksi? En tiedä. Mutta erittäin käteviä ne ovat silti. Kyseessä on pieni javascript-ohjelma, jonka voi tallentaa selaimeen suosikiksi / kirjanmerkiksi. Kirjanmerkin klikkaaminen suorittaa javascriptin, joka yleensä muokkaa jollakin tapaa kulloinkin avoinna olevaa sivua. Otetaan esimerkki:

Readability

Readability on skripti, joka etsii sivulta varsinaisen tekstisisällön, muokkaa sen paremmin luettavaksi, ja piilottaa kaikki muut elementit sivulta. Lukija pystyy keskittymään tekstiin ilman, että sivuston muut visuaaliset elementit häiritsisevät lukemista.

Readabilityssä on valittavana neljä erilaista fonttia, neljä tekstinkokoa ja neljä palstanleveyttä. Ainoa miinus on se, ettei tekstimoodista pääse takaisin sivulle ilman sivun uudelleenlataamista.

SuperGenPass

SuperGenPass on ovela tapa käyttää eri salasanoja eri sivustoilla. Käyttäjän tarvitsee muistaa vain yksi pääsalasana. SuperGenPass generoi käyttäjän salasanasta ja sivuston domain-nimestä monimutkaisen ja pitkän salasanan.

Salasanan muodostaminen on yksisuuntainen prosessi, eli lopputuloksesta ei voi päätellä käyttäjän pääsalasanaa. (Paitsi kokeilemalla yleisimpiä salasanoja ja katsomalla tuleeko niistä sama lopputulos – älä käytä yleisiä salasanoja, kuten “salasana”, “123456″ jne.)

Pääsalasanan syöttämisen jälkeen voi tuplaklikata mitä tahansa salasanakenttää, ja SuperGenPass liittää uuden salasanan siihen.

SuperGenPass toimii yleisimmissä selaimissa, tosin uusimpaan Safariin en saanut sitä asennettua, enkä sitä myötä myöskään iPodiin.

Skriptin ongelmana voi pitää sitä, ettei käyttäjä tiedä omia salasanojaan. Vieraille koneille on siis pakko tallentaa bookmarklet, jotta pääsee kirjautumaan mihinkään. SuperGenPassia ei tietenkään ole pakko käyttää kaikilla sivustoilla, jos haluaa olla varma, että pääsee kirjautumaan tiettyyn palveluun myös vieraalta koneelta.

Hyöty on kuitenkin huomattava. Käyttämällä eri salasanaa eri sivustoilla pitää muut käyttjätunnuksensa turvassa, vaikka yksi tunnuksista murrettaisiin tai varastettaisiin.

• How Not To Sort By Average Rating
  PROBLEM: You are a web programmer. You have users. Your users rate stuff on your site. You want to put the highest-rated stuff at the top and lowest-rated at the bottom. You need some sort of "score" to sort by.
  (tags: webdev rating)

• Inside Google Book Search: 1.5 million books in your pocket
  "Today we are excited to announce the launch of a mobile version of Google Book Search, opening up over 1.5 million mobile public domain books in the US (and over half a million outside the US)"
  (tags: google iphone ipodtouch mobile)

Google pääsi otsikoihin kun hakutuloksissa väitettiin jokaisen sivun olevan haitallinen käyttäjän tietokoneelle, eikä hakutulokseen tarjottu suoraa linkkiä. Vika saatiin korjattua nopeasti, ja lopputuloksena lähinnä havaittiin miten vaikeaa on käyttää nettiä ilman Googlea.

Google Mapsissa on sen sijaan ollut ongelma, jota ei ole korjattu yhtä nopeasti. Karttoja voi liittää omille sivuillensa (eng. embed), jolloin kartta toimii samaan tapaan kuin se toimisi Google Maps-palvelussa. Tämä on esimerkiksi yrityksille kätevä tapa näyttää missä firma sijaitsee.

Kartan ominaisuuksiin kuuluu, että kartan tyypin voi valita normaalin kartan, satelliittikuvan tai maastokartan väliltä:

Ulkopuolisille sivuille liitetyssä kartassa karttatyypin valintanapit ovat kuitenkin lyhennetty muotoon “Kartta – la – Maas”. Wtf?

Pohdin useamman päivän miten sana “satelliitti” on saatu lyhennettyä muotoon “la”. Maasto -> Maas on vielä jotenkin ymmärrettävissä, mutta la:sta ei voi mitenkään johtaa satelliittia. Asia selvisi lopulta kun näin englanninkielisen kartan lyhennökset:

Englanninkielisessä kartassa Satellite on lyhennetty “Sat”. Suomenkielinen lyhennös on saatu kääntämällä englannin lyhennös. Sanan merkitys vain on kadonnut matkalla ja käännös on ilmeisesti tehty Sat (Saturday) -> la (lauantai).

Tällä hetkellä ainoa tapa kiertää käännösongelma on käyttää Google Maps APIa ja liittää kartta javascriptillä.

(Sitä en tiedä miksi Helsinki on englanninkielisessä kartassa kirjoitettu portugaliksi Helsínquia.)

• Vika Googlessa esti pääsyn hakutuloksiin
  "Hakukone ilmoitti kaikkien hakutulosten sivujen voivan vahingoittaa käyttäjän tietokonetta. Palvelu ohjasi hakutuloksia klikanneen käyttäjän varoitussivulle, jolta ei suoraan päässyt siirtymään hakutulokseen."

  Linkin puuttuminen hakutulokseen oli yllättävän suuri ongelma. Se tuntui siltä, että kohdesivu on sensuroitu, vaikka sinne olisi päässyt osoitteen kopioimalla ja liittämällä.

  Tapaus osoitti myös miten riippuvaiseksi olen tullut Googlen hakukoneesta. Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut kokeilla jotakin toista hakukonetta…

  (tags: google hs)
• 43 Folders Clips – …when Monty Python launched their channel in…
  When Monty Python launched their channel in November, not only did their YouTube videos shoot to the top of the most viewed lists, but their DVDs also quickly climbed to No. 2 on Amazon’s Movies & TV bestsellers list, with increased sales of 23,000 percent.
  (tags: youtube amazon free montypython)

• A List Apart: Elevate Web Design at the University Level

  Let’s face it. Technology moves fast; academia doesn’t. So how should educators teach web design and development—subjects that change constantly? How should educators prepare students for real-world expectations? How do educators stay up-to-date? And how do web professionals help educators to create graduates who fit in and actually know what they’re doing?

  Web designin opetus ei suju sen paremmin Suomessakaan. TKK:lla taisi olla yksi(!) kurssi aiheesta, joka sekin oli monin osin vanhentunut. Esimerkiksi hienoon web2.0 RSS-syötelukijaamme piti väkisin liittää itse tuotettua sisältöä, vaikka ideana oli koostaa ja suositella sisältöä RSS-syötteistä

  Yrityksillä on vastuu osallistua tulevien tekijöiden koulutukseen jos ne haluavat saada osaavia tekijöitä. Yliopisto-opetus laahaa noin viisi vuotta jäljessä, enkä usko, että tilanne tulee muuttumaan ilman alan firmojen osallistumista opetukseen.

  (tags: webdesign)

Edelliseen debit / credit -juttuun liittyen, Helsingin Sanomat uutisoi: pankkikorttien englanti hämmentää asiakkaita.

Selityksenä sille, miksi pankkikorteissa käytetään englanninkielisiä termejä tarjotaan kansainvälisyyttä:

Pankit päätyivät englanninkielisiin termeihin, koska korttien on toimittava yhä enemmän kansainvälisissä yhteyksissä.

“Jos sirukortille asennettaisiin maksutavoiksi sanat “pankki” ja “luotto”, ne näkyisivät samanlaisina ympäri maailmaa”, kertoo Pohjola Pankin korttipalveluiden päällikkö Jarkko Anttiroiko.

“Ei singaporelainen myyjä ymmärrä, jos hänen täytyy äkkiä valita maksutavoista suomenkielinen sana. Credit- tai debit-käskyjen voi sen sijaan ajatella olevan kansainvälisesti tunnettuja”, Anttiroiko perustelee.

En tiedä Pohjolasta, mutta Nordealla maksutapavaihtoehdot taisivat olla “Pankki” ja “Mastercard”. Voisiko olettaa, että singaporelainen myyjä ymmärtäisi nimen Mastercard ja laskuttaisi siltä? Ulkomaisten myyjien ajattelu suunnittelussa vaikuttaa hölmöltä myös siksi, että pankkien ainakin luottokunnan tavoitteena on ollut saada kaikki asiakkaat käyttämään maksupäätteitä ja valitsemaan maksutavan itse.

Nopeasti ajateltuna tulee mieleen, että maksukorteilla maksettaisiin Suomessa useammin kuin ulkomailla. Tässä pointtina on kuitenkin se, että ulkomailla myyjän on osattava valita oikea vaihtoehto ensimmäisellä kerralla. Suomalainen maksukortin käyttäjä voi opetella yrityksen ja erehdyksen kautta.

Opettelun helpottamiseksi pankkien käyttämät termit voisivat olla yhtenäisiä keskenään. Nordean käyttämä “Mastercard / Mastercard debit” ei oikein auta oppimaan credit / debit -erottelua.

Sirukortilla maksettaessa kortti laitetaan maksupäätteeseen ja valitaan maksutapa. Uudella MasterCard-yhdistelmäkortilla maksupäätteen ruudulla näkyvät vaihtoehdot ovat:

• MasterCard
• MasterCard Debit

Mitä pitää tehdä, jos haluaa maksaa pankkikortilla?

MasterCard on alkanut kutsua kortin luotto- ja pankkipuolta creditiksi ja debitiksi. Minulla näiden termien merkitys ei ole vielä ihan selkärangassa, vaikka creditin voi toki päätellä tarkoittavan luottoa. Debitin merkitystä on vaikeampi keksiä, ellei asiaa ole joskus opiskellut. (Debitin ja creditin määrittelyt Wikipediassa englanniksi – ei helpoimmasta päästä tämäkään.)

Pääteltävissä tai ei, kaikki maksamiseen liittyvä arvailu ja pohdinta on vain väärin. Maksupäätteet ovat jo itsessään tarpeeksi kauheita. Hommaa ei tarvitsisi enää hankaloittaa maksukorttien taholta.

Myös S-Etukortit ovat lähteneet samalla linjalle. Valittavana on joko:

• S-Etukortti Visa Credit/Debit
• S-Etukortti Visa Credit
• S-Etukortti Visa Debit
• S-Etukortti Debit

(Katso korttien vertailu jos niiden käyttötarkoitus ei auennut nimestä.)

Riskeeraan nyt ja yleistän, mutta en usko että termit credit ja debit ovat tarpeeksi selviä suurelle yleisölle. Käytettävyystermein ilmaistuna tässä rikotaan nyt Nielsenin sitä heuristiikkaa, joka sanoo:

The system should speak the users’ language, with words, phrases and concepts familiar to the user, rather than system-oriented terms.

Pankin ja kaupan alalla nämä termit ovat tietenkin varsin yleisiä ja selkeitä, mutta nyt kyseessä on myös loppukäyttäjä. Se kaveri, jonka pitäisi luopua rahoistaan ja tuntea siitä tyytyväisyyttä, jotta tekisi saman tulevaisuudessa uudestaan ja uudestaan.

[Osittain tähän asiaan liittyen tyttöystäväni ehdotti, että perustaisin käytettävyyspoliisiblogin. Sellaisen, jossa voisin puuttua joka puolella rehottavaan huonoon käytettävyyteen. Idea on hyvä, mutta asiassa on yksi ongelma. Pelkkä subjektiivinen mielipide ei vielä takaa, että jonkin asian käytettävyys olisi huono.

Se miten oikeat loppukäyttäjät toimivat voi olla on yleensä jotain ihan muuta. Uudet maksukortitkin voivat olla helppo juttu kaikille muille. Pelkkä virheiden osoittaminen ei siten ole kovinkaan oikeutettua. Ja parannusehdotusten esittäminen on aina kovin työlästä. Tietty kiusaus tuollaisen blogin perustamiseksi on silti olemassa.]

Törmäsin Trendwatching.comin kuuteen trendiennustukseen vuodelle 2009. Näistä erityisen kiinnostavalta vaikutti “Feedback 3.0“, eli kaksisuuntainen palautekeskustelu netissä. Tähän asti yritykset ovat joko olleet välittämättä netissä esiintyvästä yritystä koskevasta keskustelusta, tai ne ovat seuranneet sitä hiljaa sivusta.

Feedback 3.0 tuo yrityksen omat vastineet mukaan keskusteluun, kaikkien nähtäville. Yritysten julkaisemat avoimet pahoittelut huonosta asiakaspalvelusta tai virheellisistä tuotteista kertovat yrityksen ottavan palautteen tosissaan ja tekevän asialle jotakin. Yritykset voivat myös julkaista omia vastineitaan jos kokevat arvostelun epäoikeudenmukaiseksi.

Tämä keskustelu tulee tuskin olemaan yritysten hallittavissa, vaikka niillä onkin siinä aktiivinen rooli. Uutena piirteenä keskustelu on ruvennut siirtymään erityisesti palautteeseen ja käyttäjien ideoihin keskittyviin verkkopalveluihin. Tällaisia ovat esimerkiksi Get Satisfaction ja UserVoice.

Molemmat tarjoavat palvelua, jossa yritys voi liittää sivustolleen Feedback-widgetin, jonka avulla voidaan kerätä käyttäjien kysymyksiä ja ideoita. Siis tavallaan ulkoistetaan palautteen kerääminen. Käyttäjän ei tarvitse erikseen mennä erityiselle palautesivulle antaakseen palautetta, vaan lomake aukeaa sille sivulle, missä käyttäjä sattuu olemaan.

Get Satisfactionissa käyttäjät voivat keskustella myös yrityksistä ja tuotteista, jotka eivät ole edustettuina palvelussa. Yritysten on toisaalta helppo päästä mukaan keskusteluun.

Näissä palveluissa käyttäjät voivat myös äänestää muiden käyttäjien tekemiä parannusehdotuksia. Käyttäjille tärkeät asiat nousevat pinnalle, ja niihin voidaan reagoida helposti. Suomessa Futurice on (yhdessä TKK:n ohjelmistoprojektikurssin kanssa)  kehittänyt vastaavaan tarkoitukseen Idealist-palvelua.

Tulevaisuudessa toivoisin näkeväni samanlaisia widgettejä vieläkin ubiikimpana, jokaisella nettisivulla riippumatta siitä onko sivuston ylläpitäjä asentanut sellaista vai ei. Ehkä tällaisia Firefox-lisäosia on jo?

Ja miksei sama voisi toimia myös netin ulkopuolella? Haluan voida antaa palautetta heti jos kun bussi on myöhässä, tai kun saan harvinaisen hyvää asiakaspalvelua. Myöhemmin palautetta tulee harvoin annettua.

Palautteen keräämiseen erikoistunut taho pystyisi helposti koostamaan tietoa ja etsimään siitä trendejä, tai pitämään yllä listaa parhaimmista tuotteista ja palveluista. Avoin palautekanava voisi myös ajaa yrityksiä pyrkimään parempiin suorituksiin. Trendwatching:

Remember, though, as a brand, there’s one thing that beats an active FEEDBACK 3.0 strategy, and that’s preventing complaints! How? By performing better, of course.

Kommentit ovat avoinna