HuffDuffer on muutaman vuoden ikäinen verkkopalvelu, jonka avulla voit löytää uusia podcasteja, sekä kerätä itsellesi oman podcastin. Palvelun idea on yksinkertainen: keräät netistä tai HuffDufferista podcasteja (tai äänitiedostoja) ja lisäät ne HuffDufferiin. HuffDuffer tekee tiedostoista syötteen, jonka voit lisätä iTunesiin tai vastaavaan. Tulos: saat löytämäsi tiedostot yhtenä podcastina MP3-soittimeesi.

Tiedostoja voi lisätä omaan syötteeseen HuffDufferin bookmarkletilla, tai Firefox-lisäosalla. Vielä helpompaa on hakea sisältöä HuffDufferin sivuilta tagien avulla, esimerkiksi web-designista löytyy kaikenlaista mielenkiintoista. Myös yksittäisen tagin rajaamasta sisällöstä voi tilata syötteen, samoin muitten käyttäjien valinnoista. Minun valintani löytyvät täältä.

Marshall Kilpatrick selittää ja näyttää HuffDufferin toiminnan vielä paremmin tässä screencastissa:

Onko tästä mitään hyötyä? Ei. Oliko tämä helppo toteuttaa? Joo!

Dropbox on palvelu, joka synkronoi tiedostoja eri tietokoneiden välillä. Helposti. Dropbox on kuin mikä tahansa muu kansio tietokoneessasi. Kaikki sinne tallennetut tiedostot synkronoidaan palvelimen kanssa, ja tiedostoihin tehdyt muutokset näkyvät saman tien kaikissa tietokoneissa joihin olet asentanut Dropboxin.

Tiedostojen tallennuksesta jää versiohistoria, johon pääsee käsiksi palvelun verkkosivun kautta. Myös poistetut tiedostot näkyvät netissä.

Dropbox toimii Windowsissa, OS X:ssä, Linuxissa ja iPhonessa. Ilmaisessa versiossa on  2 gigaa tilaa tiedostoille. 50GB maksaa kymmenen dollaria kuussa. (Suosituksista saa 250MB lisää tilaa )

Plussaa

• Tiedostojen automaattinen synkronointi pöytäkoneen, läppärin ja työkoneen välillä
• Dropbox toimii kätevänä varmuuskopiona jos se on asennettuna useammalle koneelle. Pelkästään verkkoon tehtyyn kopioon ei kannata luottaa, ja todella tarkka tietysti tallentaa tiedostot myös ulkoiselle kovalevylle tms.

Miinusta

• Ilmainen 2 GB on nopeasti täynnä jos haluaa säilöä kuvia tai muita isoja tiedostoja
• Ei, Dropbox ei ratkaise ääkkösongelmia macin ja windowsin välillä
• Ei sovellu käyttäjille, jotka vierastavat tiedostojensa lataamista “pilveen” tai mihinkään vieraaseen verkkopalveluun. (Tiedostot salataan ja siirrettään salattuja yhteyksiä pitkin, mutta ymmärrän jos se ei riitä vakuuttamaan.)

Refworks on verkkopalvelu lähdeviitteiden hallitsemiseen. Palveluun voi syöttää kaikki mahdolliset tiedot mitä lähteistä tietää. Refworksistä saa ulos listan viitteistä todella monessa eri formaatissa, mm. Harvardin standardin mukaisessa nimi – vuosiluku -muodossa.

Viitteitä ei tarvitse useinkaan syöttää käsin. Refworks on integroitu mm. Google Scholar -hakuun ja TKK:n kirjaston hakuihin. Hakutuloksista voi siirtää lähdeviitteet suoraan RefWorksiin.

Refworks on ilmainen jos koulu on ostanut lisenssin. Muuten käyttö maksaa $100/vuosi.

Plussaa

• Integrointi hakupalveluihin, vähän käsin kirjoittamista
• Elektronisista lähteistä voi tallentaa pdf:n liitteeksi viitteeseen

Miinusta

• Refworksin käyttökokemus on kauhea. Sivuja lataillaan uusiksi, ja käsin syötetyn tiedon puolesta saa pelätä
• En ole keksinyt palvelulle muuta käyttöä kuin viitteiden säilömisen ja määrämuotoisen listaamisen. Sama onnistuu varmasti muillakin työkaluilla tai käsin

Latex ei ole työkalu sinänsä, vaan ladontajärjestelmä. Todella paljon yksinkertaistettuna: tekstin rakenne merkataan Latex-elementeillä (hiukan samaan tapaan kuin HTML-dokumentin rakenne merkataan). Teksti ajetaan pulauttimen läpi, joka muotoilee tekstin näyttämään hyvältä .

Eri dokumenttityypeille on olemassa pohjia, jotka hoitavat muotoilun pitkälti puolestasi. Verkosta löytyy esimerkiksi TKK:n tietotekniikan laitoksen englanninkielinen diplomityöpohja (lähde: Sanna Suorannan kokoama erinomainen ohje diplomityön tekemiseen.)

Windowsille on olemassa proTeXt-paketti, joka sisältää Latex-dokumentin tekemiseen tarvittavat työkalut. Asennusohjeet löytyvät mukana tulevasta pdf-tiedostosta. Myös asennusohjelmat käynnistetään kyseisestä pdf:stä. Tarkoituksena on ilmeisesti pakottaa kaikki lukemaan asennusohjeet, mikä kyllä kannattaa.

OS X:lle vastaava paketti on MacTex. Ladattava paketti on 1,2 gigaa, mutta sisältää tarvittavat työkalut.

Plussaa

• Latexilla pärjää tilanteissa joissa dokumentin monimutkaisuus olisi liikaa Wordille. Olen melko vakuuttunut että diplomityö on tällainen dokumentti
• Teksti tallennetaan tekstimuodossa. Tämä mahdollistaa versiohallinnan tekstille ja sisällön hakemisen tiedostoista ilman niiden avaamista. Tämä myös vähentää tiedoston korruptoitumisen vaaraa
• Tekstin ulkoasua pystyy tarvittaessa hallitsemaan erittäin tarkasti

Miinusta

• Latexin asennusprosessi voi tuntua kohtuuttoman vaikealta verrattuna Wordin avaamiseen
• Tekstin merkkaaminen vaatii opettelua

Tässä tähän asti tärkeimmät työkalut. Katsotaan mitä muita tulee vastaan työn edistyessä.

Kuluttajaviranomainen ei voi eikä halua puuttua siihen, että suomalaiset joutuvat totuttelemaan “pankki- ja luottokorttien” sijasta “debit- ja credit-kortteihin”.

Eniten ehkä ärsyttää se, että mitään teknistä ongelmaa pankki- tai luottokortti-termin käyttämiselle ei ole. Pankit ovat päättäneet käyttää uusia termejä, ja asiakkaat opetelkoot vähän englantia.

Kuten Parantainen toteaa, on pankkien viesti hieman ristiriidassa niiden arvojen kanssa.

Kertauksen vuoksi:

• Debit = pankkikortti
• Credit = luottokortti

Brucen sanoin HTML5 on “pimpattu HTML4″. Jotain kertoo se, että HTML5-standardia kutsuttiin aluksi “web applications 1.0″-standardiksi. Pyrkimyksenä on siis sovittaa HTML vastaamaan nykypäivän web applikaatioiden asettamiin vaatimuksiin.

Mitä uutta HTML5 tarjoaa?

<canvas>

Canvas-tagi mahdollistaa grafiikan piirtämisen selaimessa ilman Flash tai SilverLight-plugineita. Canvasdemos.com:ssa on esimerkkejä siitä, millaisia asioita canvasilla voidaan tehdä.

Tuki canvasille on olemassa Operassa, Firefoxissa, Chromessa ja Safarissa.

Tällä hetkellä canvasin ongelmana on saavutettavuus. Selaimelle canvasin sisältö on pelkkiä pikseleitä, vaikka se sisältäisikin tekstiä. Esimerkiksi ruudunlukijat eivät pysty tulkitsemaan mitä selain näyttää.

HTML5 forms (Web forms 2)

Lomakkeita käytetään netissä paljon. Sovelluskehittäjän kannalta niiden tekeminen on kuitenkin tylsää. Lomakedatan validointi pitää usein tehdä sekä asiakaspäässä JavaScriptillä että serveripäässä.

HTML5 yrittää helpottaa lomakkeiden tekemistä siirtämällä validoinnin selaimen tehtäväksi, Käytännössä kehittäjä voisi esimerkiksi määrittää input-tageille erilaisia tyyppejä, joiden perusteella selain voi validoida käyttäjän syöttämän sisällön. Brucen demoamia sisältötyyppeejä olivat mm. email, url, date ja range.

Esimerkiksi koodi <input name="email" type="email" required autofocus /> luo tekstikentän, jonka sisällön pitää olla validi sähköpostiosoite. Required parametri kertoo selaimelle että kenttä ei saa olla tyhjä. Autofocus antaa kentällä fokuksen sivun lataamisen jälkeen.

Kun lomake lähetetään, selain tarkistaa kenttään syötetyn sisällön ja tarvittaessa pysäyttää lomakkeen lähetyksen ja näyttää käyttäjälle virheilmoituksen. Epäselväksi jäi pystyykö virheilmoitusta kustomoimaan, vai onko se selainkohtainen.

Input-kenttien sisältöä pystyy myös rajoittamaan min ja max-parametreilla sekä regexp-lauseilla.

HTML5:n käyttämät kenttätyypit ovat osittain taaksepäin yhteensopivia. Jos selain ei tue kenttätyyppiä, näytetään tilalla tavallinen tekstikenttä.

Toinen vaihtoehto on käyttää Modernizr-skriptiä, joka osaa haistella selaimen tukemat ominaisuudet ja poistaa sivulta elementit joita selain ei tue.

Muuta

Puheessa vilahteli myös liuta muita buzz wordeja: geolokaatio (käyttäjän sijainnin välittäminen nettisivulle), local storage (tiedon tallentaminen käyttäjän koneelle keksejä kätevämmällä tavalla) ja video-tagi, jonka avulla voi videon upottaa HTML:n sekaan ilman Flashiä.

Monet ominaisuuksista ovat jo käytettävissä uusimmissa selainversioissa. Itse standardi valmistuu hitaasti, mutta se ei estä käyttämästä HTML5:ttä jo nyt.

Operan miehenä Bruce käytti tilaisuuden IE:n mollaamiseen. Internet Explorerin useamman vuoden päivityssykli on kieltämättä melko kankea, kun muut selaimet pystyvät reagoimaan standardin kehittymiseen huomattavasti lyhyemmässä ajassa.

Fun fact: HTML5-standardia puuhataan käytännössä #whatwg@freenode irc-kanavalla.

• FreshBooks syntyi todellisesta tarpeesta: miten hoitaa laskutus ilman Exceliä?
• Monet käyttävät edelleen Exceliä, miten saada heidät palvelun käyttäjiksi? FreshBooks käyttää freemium-mallia: palvelua voi käyttää ilmaiseksi, mutta esimerkiksi hallittavien asiakkaiden määrää on rajoitettu ilmaisversiossa.
• Ilmaisversion käyttäjät halutaan jossain vaiheessa saada vaihtamaan maksulliseen versioon. Tämä voi viedä jopa useita vuosia. Palvelun kannalta on tärkeää tunnistaa millaiset asiakkaat siirtyvät maksulliseen versioon ja mitkä tekijät vaikuttavat päätökseen.
• Kaikkien kävijöiden saaminen rekisteröityneiksi asiakkaiksi ei kannata. Useammat rekisteröityneet eivät välttämättä näy maksavien asiakkaiden määrässä.

• Miken mielestä markkinoinnin seuranta on tärkeintä mitä verkkopalvelussa voi olla. Muita ominaisuuksia voi kehittää myöhemmin, mutta tärkeämpää on seurata mitkä asiat toimivat ja miten markkinointi tehoaa.
• Markkinointisysteemi koostuu kolmesta osasta: seuranta, varastointi ja analysointi
• Seuranta: mistä kävijät tulevat, millä hakusanoilla kävijät löytävät palvelun Googlesta, mille sivulle kävijät tulevat ensin jne. Ketkä kävijät rekisteröityvät palveluun? Tätä voi seurata esimerkiksi keksien avulla.
• Varastointi: seurattavien asioiden liittäminen käyttäjätietoihin. FreshBooksin käyttäjätietokannassa on tieto miltä sivulta kävijät tulivat ja mitä reittiä pitkin he rekisteröityivät.
• Analysointi: työkalujen rakentaminen, joilla markkinointi-ihmiset voivat seurata edellä mainittuja asioita. Tavoite on, että markkinoijat voivat itse hoitaa markkinoinnin ja seurannan. Analysoinnin avulla pystytään päättämään mihin asioihin kannattaa markkinoinnissa panostaa.

Päädyin hankkimaan virtuaalipalvelimen iFuse hosting -firmalta briteistä. Käytännössä omistan siis virtuaalisen tietokoneen, jossa on 256 megaa muistia, ja joka pyörittää Ubuntua.

VPS, eli virtual private server on täysin itse ylläpidettävä. Palvelimella ei ole valmiina mitään, ja kaikista asennuksista ja konfiguraatioista on vastuussa itse. Käyttöjärjestelmän voi tarvittaessa jyrätä jos mokailee tarpeeksi.

Palvelin maksaa 10 puntaa kuussa, mikä on siedettävissä. En tiedä vielä miten pitkälle 256 megaa muistia riittää, ainakin Apachen konfiguraatioita oli viilattava toimimaan paremmin pienemmällä muistimäärällä.

Virtuaalipalvelimia on nykyään kohtuullisen hyvin saatavilla, mutta niiden vertailu on hankalaa. Web Hosting Talk -foorumilta löytyy käyttäjien arvioita ja ohjeita.

Suomessa hinnat tuntuivat lähtevän 30€:sta ylöspäin. Kansainvälisille markkinoilla hyvä vaihtoehto näyttäisi olevan SliceHost, jolla on kaikista hostausfirmoista selkeimmät sivut. Firman kaikki palvelimet vain ovat jenkeissä, jolloin pingi Suomeen kasvaa vähän liian suureksi.

IFuse Hostingilla on kätevä help desk netissä, jossa tuntuu olevan aina joku päivystämässä. Valitettavasti apua on joutunut myös kysymään pari kertaa, esimerkiksi aluksi palvelimelle ei saanut ollenkaan SSH-yhteyttä. Muuten homma on pelannut hyvin.

Tämän voi onneksi korjata helposti. KeyFixer-ohjelma tekee mitä lupaa, ja korjaa homen ja endin.

Firefox vaatii lisäksi oman korjauksensa, KeyFixer-lisäosan.

Ostin vähän aikaa sitten Samsungin NC10 -miniläppärin. Tavoitteenani oli tehdä siitä halpa ja kevyt mäkkikone asentamalla OS X mukana tulleen Windows XP:n tilalle.

(OS X:n voi asentaa myös muihin miniläppäreihin. Boing Boingilla on yhteensopivuuslista, joka on melko hyvin ajan tasalla.)

OS X:n asentamiseen löytyy todella pätevät ohjeet Stuart Sheltonin blogista, joita noudattamalla homma onnistuu hyvin. Huom! Stuartin ohjeissa Win XP poistetaan kokonaan. Dual boot -asennus vaatii kikkailua, enkä ole toistaiseksi löytänyt siihen ohjeita.

En toista asennusohjeita tässä, mutta listaan tarvittavat valmistelut ja muuta asiaan liittyvää.

Valmistelut – Mitä tarvitset

• Samsung NC10:n. Verkkokauppa.com myy konetta noin 400 eurolla. Koneessani ei ole integroitua 3G-modeemia. Sonera kauppaa 3G-mallia liittymäsopimuksella. Asennuksen pitäisi onnistua myös 3G-malliin, Stuartin ohjeissa on oma kohta tälle kokoonpanolle.
• OS X:n tukeman MiniPCI-e WiFi-kortin. NC10:n alkuperäinen WiFi-kortti ei toimi OS X:ssä  ilman kikkailua, ja silloinkin huonosti. Ethernet-yhteys toiminee uusimmilla ajureilla, mutta WiFi-kortin vaihtaminen on suositeltavaa. OS X tukee ainakin Broadcomin piirillä varustettuja Dell DW 1390 ja 1490-sarjan WiFi-kortteja. Näitä löytyy esimerkiksi eBaystä muutamalla kymmenellä eurolla. Ohjeet kortin vaihtamiseen löytyvät täältä. Operaatio on helpompi kuin miltä se kuulostaa, läppärin takakansi irtoaa ilman erityistä työkaluakin.
• OS X asennus-dvd:n, 129€. Kaupoissa myydään tällä hetkellä 10.5.6 versiota, jonka voi päivittää ohjelmistopäivityksellä 10.5.7:ään. Asennuslevyn myynyt myyjä ei halunnut kommentoida saako OS X:n asentaa muuhun kuin Applen koneeseen (Vinkki: EULAn mukaan ei saa.)
• 2 gigan muistikamman – suositeltava, mutta ei pakollinen. 2 gigan DDR2 SO-DIMM 667MHz maksaa 20-30€. Kokemuksen perusteella ainakin tämä muistikampa toimii. Ohjeet muistikamman vaihtamiseen Laptop Magazinesta tai YouTubesta.

OS X:n asennus onnistuu helpoiten kopioimalla asennus-dvd:n USB-kovalevylle. Tämän jälkeen kone bootataan muistitikulta, joka käynnistää asennusohjelman kovalevyltä. Tällä tavoin asennettuna tarvitset edellisten lisäksi:

• USB-kovalevyn, johon mahtuu kopio asennus-dvd:stä ( > 8Gb)
• Kaverin macin, jolla asennus-dvd “palautetaan” USB-kovalevylle
• USB-muistitikun

Katso varsinainen asennusohje Stuartin blogista ->

Tällaisenaan koneelle tuli hintaa noin 580-590€. Vertailun vuoksi alumiininen MacBook 13″ 2008-malli maksaa 980€ ja halvin MacBook Air 1300€.

Mikä ei toimi?

• Sleep ei toimi jos virtajohto on kytkettynä (myöskään kannen sulkeminen ei aseta konetta sleep-tilaan)
• < > | -näppäin oikean shiftin vieressä ei toimi nykyisillä ajureilla
• Mikrofoni
• Tasohiiren multitouch multitouchille on kuulemma ajurit, en ole kokeillut
  

Lisäksi näytön kirkkauden säätäminen ja äänen vaihtaminen sisäisten kaiuttimien ja kuulokkeitten välillä vaativat erilliset apuohjelmat. Myös näppäimistö tuottaa osittain vääriä merkkejä, minkä saa korjattua omalla asetustiedostolla.

Näytön kirkkauden säätäminen

Kirkkauden säätäminen fn+nuolinäppäimillä ei toimi. Näytön taustavaloa voi kuitenkin säätää skriptillä. Ratkaisuna on siis asentaa Quicksilver, jolla voi ajaa skriptejä haluamillaan näppäinyhdistelmillä.

InsanelyMac-foorumin viestistä löytyy brightness.zip, joka sisältää kirkkauden säätämiseen tarvittavan skriptin. Pura paketin sisältö /Library/Scripts/Brightness -hakemistoon.

Tee Quicksilveriin kaksi uutta ‘Custom Triggeriä’. Vedä decrease.scpt / increase.scpt item-laatikkoon, ja aseta actioniksi ‘Run’. Komennolle pitää vielä antaa ‘hot key’. Itse käytän omppu+nuolinäppäimiä.

Skripti kysyy ensimmäisellä kerralla salasanaa, jonka jälkeen se toimii kivasti taustalla, kunhan muistaa asettaa Quicksilverin käynnistymän automaattisesti.

Näppäimistö

Näppäimistöasetteluja voi muokata Ukelelella. Tein Ukelelella kokeeksi suomenkielisen näppäimistöasettelun, jolla toimivat useimmat näppäimet [finnish_nc10.keylayout].

Tallenna .keylayout-tiedosto /Library/Keyboard Layouts -hakemistoon, avaa international -asetukset ja valitse listasta “Finnish NC10″.

Tämän jälkeen näppäimistöasettelu pitää vielä ottaa käyttöön yläpalkin näppäimistövalikosta.

Trackpad

Trackpad-asetusten saaminen system preferenceihin on neuvottu Stuartin kommentissa asennusohjeiden lopussa.

Trackpad on hiukan erimuotoinen kuin oikeissa maceissa, minkä takia kursorin kiihtyvyys ylös ja alas on liian suuri. Tähän on olemassa jokin komentorivikomento jolla asian saa korjattua, mutta en löytänyt sitä uudestaan. (Muista bookmarkata kaikki ohjeet…)

Äänen ulostulon valinta

Lataa Audiee -apuohjelma täältä.

Linkkejä

• Muropaktin NC10-testi

Finnkino mainostaa elokuvalippujen tulostamista kotona. Jokaisen teatterista ostetun lipun takana lukee “Leffaliput napin painalluksella. Tulosta lippusi jo kotona.”

Tästä huolimatta olin viikonloppuna Tennispalatsissa ostamassa lippuja. Teatterin (alimiehitetty) lippukassa oli jumissa, koska edelläni oli Kiukkuinen Asiakas.

Asiakkaalle oli epäselvää miksi hänen piti käydä noutamassa netissä ostamansa liput teatterin kassalta. Asiakas oli yrittänyt tulostaa lippunsa netissä, mutta oli epäonnistunut. Asiakas ei ollut uskaltanut yrittää tulostamista uudestaan, sillä pelkäsi joutuvansa maksamaan lipuista uudestaan. Tulos: kaikki odottavat lippujonossa pari ylimääräistä minuuttia.

Yhtenä käytettävyyden mittarina voi käyttää tarvittavien tukipalvelujen määrää. Tämä on siitä kiva mittari, että se näkyy melko nopeasti ja suoraan asiakasrajapinnassa. Se, että välittyykö viesti tässä tapauksessa lipunmyyjiltä verkkokaupasta päättävälle taholle on silti epävarmaa, en löisi vetoa sen puolesta.

1. En keksi mitä musiikkia kuuntelisin. Home -näkymän “What’s new” ja “Artists you may like” tarjoavat todella harvoin mitään kuunneltavaa. Artist radio -toiminto, joka soittaa muita samankaltaisia artisteja, ei sekään toimi yhtä hyvin kuin last.fm.

   Käyttäjien tekemät soittolistat tulevat varmaan ratkaisemaan musiikin löytämisen, mutta en ole vielä törmännyt kätevään tapaan etsiä minua kiinnostavia soittolistoja. Osaako joku palvelu suositella soittolistoja sen perusteella mitä musiikkia minun soittolistoillani on? Tällaiselle olisi tarvetta.

2. Musiikkia ei saa siirrettyä iPodiin. Juhannuksen alla oli tarve ladata musiikkia soittimeen ja Spotifyssä oli lista hyvistä kappaleista – mitä tehdä? Samojen kappaleiden etsiminen vaikka pirate baystä ei ole kovinkaan kätevää. Kappaleiden linkittäminen online-musiikkikauppoihin ei ole käytössä Suomessa.

   Niko selitti hyvin miksi Apple on  Spotifyn pahin kilpailija, joten iPod-yhteensopivuutta ei ole välttämättä tiedossa ihan heti.

(Kannattaa muuten katsoa lista Spotifyn huonoimmista albumeista.)

Should have started to blog in English. Cannot understand why am I still doing it in Finnish. My English is bad, yes, but not *that* bad.

Niinpä, miksi kirjoittaa suomenkielistä blogia? Englanninkielisiin blogeihin verrattuna potentiaalista yleisöä on todella vähän. Piirit ovat pienet ja suurta menestystä on turha odottaa

Taisin ajatella aikoinaan, että ihmisillä pitää olla oikeus lukea heitä kiinnostavista asioista omalla äidinkielellään. Tämä on ihan hyvä pointti, ainakin jos puhutaan Wikipediasta. Pienen tietotekniikkaa käsittelevän blogin kohdalla en ole enää niin varma.

Fakta on, että tietotekniikan parissa toimivat ihmiset kuluttavat todella paljon englanninkielistä sisältöä. Ja sisältöä myös tuotetaan englanniksi. Esimerkiksi suurin osa suomalaisista Twitter-tutuista tuntuu kirjoittavan englanniksi, ja homma tuntuu luontevalta.

Henkilökohtainen ongelmani on, että minkä tahansa blogin kielen vaihtuminen englanniksi tuntuu jotenkin todella tökeröltä. Yhtäkkiä sitä ollaan niin amerikanblogia että! Kieltä vaihtaneiden kirjoittajien ilmaisu tuntuu kankealta ja blogi on vähän aikaa hämmentävässä välitilassa, missä erikieliset sisällöt ovat iloisesti sekaisin.

Eli: jos aloittelet blogia, tee se englanniksi. Jos vaihdat kieltä kesken kaiken, aloita uusi blogi? Englanniksi kirjoittamalla voi olla osana todella suurta yhteisöä. Eikä mikään estä ottamasta Suominäkökulmaa mukaan kielestä riippumatta.

Fonecta tarjoaa mahdollisuuden perua 2010 puhelinluettelon jakelun omaan osoitteeseesi. Täytä lomake täällä. Tämä on oikeasti hienoa Fonecta!

Seuraava looginen askel: tehkää lomake, jonka täyttämällä voi tilata puhelinluettelot itselleen. Muille ei tarvitse jakaa turhaan. Tai järjestäkää luetteloiden jakaminen kaupoista (eikö näin ollut joskus?) Käyttäkää jäljelle jääneet rahat internetpalvelujen kehittämiseen.

Fonectalla (ja Enirolla) on ihan asiallisia nettipalveluja, mitä kautta esimerkiksi yritysten yhteystiedot löytyvät riittävän helposti. Miksi luetteloita pitää spämmätä kaikille?

Viime keväänä Eniron jakaja veti pohjat. Ovessani oli “ei puhelinluetteloita”-lappu. Luetteloita ei onneksi tullut, mutta jakaja repi lapun pois ovesta. Kysyttäessä jakaja kertoi, että Eniron mielestä laput ovat voimassa vain vuoden! Ehkä siis haluaisin seuraavana vuonna puhelinluettelot, mutta unohtaisin ottaa kieltolapun pois ovesta? Eniro tosin kiisti jakajan näkemyksen myöhemmin.

Jotenkin tuntuu kummalliselta, että ihmisille pitää väkisin jakaa kahdet puhelinluettelot, kun esimerkiksi internet ja ATK on keksitty…</rant>

Ken Rockwellin Sigma-arvostelussa oli hyvä vinkki:

If you shoot Nikon, forget this dumpily-made Sigma and get the newest Nikon 35mm f/1.8 for half the price.

Sigmaan verrattuna Nikon on vähän pitempi (35mm vastaa n. 53mm filmikamerassa), ja valovoima on vähän heikompi. Hinta on kuitenkin puolet Sigmasta. Verkkokaupassa linssi maksaa tällä hetkellä 200€.

Kiinteäpolttovälisen linssin hyvä valovoiman takia sillä voi kuvata tavallista hämärämmässä. Yritän välttää turhaa salamankäyttöä, sillä kuvista tulee yleensä tunnelmallisempia ilman salamaa. Vertailun vuoksi hämärässä kuvatessa f/3.6 / ISO 800 = f/1.8 / ISO 200, tai vastaavasti kiinteällä ISO100:lla suljinajat olisivat 1/20s ja 1/80s. (L: Exposure calculator.) Kaikkein suurinta 1.8-aukkoa ei kylläkään voi aina käyttää sen lyhyen syväterävyyden takia. Myös kuvanlaatu on parempi vähän pienemmällä 2.8-aukolla.

(Kiinteä linssi vetoaa myös siksi, että Cartier-Bresson kuvasi yleensä kiinteällä 50mm-linssillä. Ei sikäli, että oikean kaluston omistaminen tekisi minusta tai kenestäkään muusta yhtään sen parempaa valokuvaajaa   )

Nikonin 35mm linssi on suunniteltu halvempia DX-kameroita varten (D60, D80, D90, D200, D300…). Se ei toimi kunnolla täysikokoisten FX-kennojen kanssa, mikä kannattaa pitää mielessä, jos on päivittämässä kameransa vaikka D3X:n tai tai D700:n.

Linkkejä:

• Ken Rockwellin Nikon 35mm f/1.8 arvostelu
• Flickr-ryhmä linssillä otetuille kuville
• DPReviewin arvostelu (“Highly recommended”)