Kategoria — web-palvelut

Uusia verkkopalveluita ilmestyy kuin sieniä sateella, ja vaikea on tietää mitä niistä kannattaa edes kokeilla. Mutta jos yhtään tykkää kuunnella podcasteja, niin HuffDuffer on kokeilemisen arvoinen palvelu.

HuffDuffer on muutaman vuoden ikäinen verkkopalvelu, jonka avulla voit löytää uusia podcasteja, sekä kerätä itsellesi oman podcastin. Palvelun idea on yksinkertainen: keräät netistä tai HuffDufferista podcasteja (tai äänitiedostoja) ja lisäät ne HuffDufferiin. HuffDuffer tekee tiedostoista syötteen, jonka voit lisätä iTunesiin tai vastaavaan. Tulos: saat löytämäsi tiedostot yhtenä podcastina MP3-soittimeesi.

Tiedostoja voi lisätä omaan syötteeseen HuffDufferin bookmarkletilla, tai Firefox-lisäosalla. Vielä helpompaa on hakea sisältöä HuffDufferin sivuilta tagien avulla, esimerkiksi web-designista löytyy kaikenlaista mielenkiintoista. Myös yksittäisen tagin rajaamasta sisällöstä voi tilata syötteen, samoin muitten käyttäjien valinnoista. Minun valintani löytyvät täältä.

Marshall Kilpatrick selittää ja näyttää HuffDufferin toiminnan vielä paremmin tässä screencastissa:

Mike McDerment on laskutuspalvelu FreshBooksin perustaja. Miken esitys käsitteli verkkopalvelujen markkinointisysteemejä, eli sitä miten palvelua voi markkinoida ja miten seurata markkinoinnin tehoa.

• FreshBooks syntyi todellisesta tarpeesta: miten hoitaa laskutus ilman Exceliä?
• Monet käyttävät edelleen Exceliä, miten saada heidät palvelun käyttäjiksi? FreshBooks käyttää freemium-mallia: palvelua voi käyttää ilmaiseksi, mutta esimerkiksi hallittavien asiakkaiden määrää on rajoitettu ilmaisversiossa.
• Ilmaisversion käyttäjät halutaan jossain vaiheessa saada vaihtamaan maksulliseen versioon. Tämä voi viedä jopa useita vuosia. Palvelun kannalta on tärkeää tunnistaa millaiset asiakkaat siirtyvät maksulliseen versioon ja mitkä tekijät vaikuttavat päätökseen.
• Kaikkien kävijöiden saaminen rekisteröityneiksi asiakkaiksi ei kannata. Useammat rekisteröityneet eivät välttämättä näy maksavien asiakkaiden määrässä.

• Miken mielestä markkinoinnin seuranta on tärkeintä mitä verkkopalvelussa voi olla. Muita ominaisuuksia voi kehittää myöhemmin, mutta tärkeämpää on seurata mitkä asiat toimivat ja miten markkinointi tehoaa.
• Markkinointisysteemi koostuu kolmesta osasta: seuranta, varastointi ja analysointi
• Seuranta: mistä kävijät tulevat, millä hakusanoilla kävijät löytävät palvelun Googlesta, mille sivulle kävijät tulevat ensin jne. Ketkä kävijät rekisteröityvät palveluun? Tätä voi seurata esimerkiksi keksien avulla.
• Varastointi: seurattavien asioiden liittäminen käyttäjätietoihin. FreshBooksin käyttäjätietokannassa on tieto miltä sivulta kävijät tulivat ja mitä reittiä pitkin he rekisteröityivät.
• Analysointi: työkalujen rakentaminen, joilla markkinointi-ihmiset voivat seurata edellä mainittuja asioita. Tavoite on, että markkinoijat voivat itse hoitaa markkinoinnin ja seurannan. Analysoinnin avulla pystytään päättämään mihin asioihin kannattaa markkinoinnissa panostaa.

Spotify on huikean kiva musiikkipalvelu. Mutta Spotifyn kaksi suurinta ongelmaa on tällä hetkellä:

1. En keksi mitä musiikkia kuuntelisin. Home -näkymän “What’s new” ja “Artists you may like” tarjoavat todella harvoin mitään kuunneltavaa. Artist radio -toiminto, joka soittaa muita samankaltaisia artisteja, ei sekään toimi yhtä hyvin kuin last.fm.

   Käyttäjien tekemät soittolistat tulevat varmaan ratkaisemaan musiikin löytämisen, mutta en ole vielä törmännyt kätevään tapaan etsiä minua kiinnostavia soittolistoja. Osaako joku palvelu suositella soittolistoja sen perusteella mitä musiikkia minun soittolistoillani on? Tällaiselle olisi tarvetta.

2. Musiikkia ei saa siirrettyä iPodiin. Juhannuksen alla oli tarve ladata musiikkia soittimeen ja Spotifyssä oli lista hyvistä kappaleista – mitä tehdä? Samojen kappaleiden etsiminen vaikka pirate baystä ei ole kovinkaan kätevää. Kappaleiden linkittäminen online-musiikkikauppoihin ei ole käytössä Suomessa.

   Niko selitti hyvin miksi Apple on  Spotifyn pahin kilpailija, joten iPod-yhteensopivuutta ei ole välttämättä tiedossa ihan heti.

(Kannattaa muuten katsoa lista Spotifyn huonoimmista albumeista.)

Mikä on bookmarklet suomeksi? En tiedä. Mutta erittäin käteviä ne ovat silti. Kyseessä on pieni javascript-ohjelma, jonka voi tallentaa selaimeen suosikiksi / kirjanmerkiksi. Kirjanmerkin klikkaaminen suorittaa javascriptin, joka yleensä muokkaa jollakin tapaa kulloinkin avoinna olevaa sivua. Otetaan esimerkki:

Readability

Readability on skripti, joka etsii sivulta varsinaisen tekstisisällön, muokkaa sen paremmin luettavaksi, ja piilottaa kaikki muut elementit sivulta. Lukija pystyy keskittymään tekstiin ilman, että sivuston muut visuaaliset elementit häiritsisevät lukemista.

Readabilityssä on valittavana neljä erilaista fonttia, neljä tekstinkokoa ja neljä palstanleveyttä. Ainoa miinus on se, ettei tekstimoodista pääse takaisin sivulle ilman sivun uudelleenlataamista.

SuperGenPass

SuperGenPass on ovela tapa käyttää eri salasanoja eri sivustoilla. Käyttäjän tarvitsee muistaa vain yksi pääsalasana. SuperGenPass generoi käyttäjän salasanasta ja sivuston domain-nimestä monimutkaisen ja pitkän salasanan.

Salasanan muodostaminen on yksisuuntainen prosessi, eli lopputuloksesta ei voi päätellä käyttäjän pääsalasanaa. (Paitsi kokeilemalla yleisimpiä salasanoja ja katsomalla tuleeko niistä sama lopputulos – älä käytä yleisiä salasanoja, kuten “salasana”, “123456″ jne.)

Pääsalasanan syöttämisen jälkeen voi tuplaklikata mitä tahansa salasanakenttää, ja SuperGenPass liittää uuden salasanan siihen.

SuperGenPass toimii yleisimmissä selaimissa, tosin uusimpaan Safariin en saanut sitä asennettua, enkä sitä myötä myöskään iPodiin.

Skriptin ongelmana voi pitää sitä, ettei käyttäjä tiedä omia salasanojaan. Vieraille koneille on siis pakko tallentaa bookmarklet, jotta pääsee kirjautumaan mihinkään. SuperGenPassia ei tietenkään ole pakko käyttää kaikilla sivustoilla, jos haluaa olla varma, että pääsee kirjautumaan tiettyyn palveluun myös vieraalta koneelta.

Hyöty on kuitenkin huomattava. Käyttämällä eri salasanaa eri sivustoilla pitää muut käyttjätunnuksensa turvassa, vaikka yksi tunnuksista murrettaisiin tai varastettaisiin.

Törmäsin Trendwatching.comin kuuteen trendiennustukseen vuodelle 2009. Näistä erityisen kiinnostavalta vaikutti “Feedback 3.0“, eli kaksisuuntainen palautekeskustelu netissä. Tähän asti yritykset ovat joko olleet välittämättä netissä esiintyvästä yritystä koskevasta keskustelusta, tai ne ovat seuranneet sitä hiljaa sivusta.

Feedback 3.0 tuo yrityksen omat vastineet mukaan keskusteluun, kaikkien nähtäville. Yritysten julkaisemat avoimet pahoittelut huonosta asiakaspalvelusta tai virheellisistä tuotteista kertovat yrityksen ottavan palautteen tosissaan ja tekevän asialle jotakin. Yritykset voivat myös julkaista omia vastineitaan jos kokevat arvostelun epäoikeudenmukaiseksi.

Tämä keskustelu tulee tuskin olemaan yritysten hallittavissa, vaikka niillä onkin siinä aktiivinen rooli. Uutena piirteenä keskustelu on ruvennut siirtymään erityisesti palautteeseen ja käyttäjien ideoihin keskittyviin verkkopalveluihin. Tällaisia ovat esimerkiksi Get Satisfaction ja UserVoice.

Molemmat tarjoavat palvelua, jossa yritys voi liittää sivustolleen Feedback-widgetin, jonka avulla voidaan kerätä käyttäjien kysymyksiä ja ideoita. Siis tavallaan ulkoistetaan palautteen kerääminen. Käyttäjän ei tarvitse erikseen mennä erityiselle palautesivulle antaakseen palautetta, vaan lomake aukeaa sille sivulle, missä käyttäjä sattuu olemaan.

Get Satisfactionissa käyttäjät voivat keskustella myös yrityksistä ja tuotteista, jotka eivät ole edustettuina palvelussa. Yritysten on toisaalta helppo päästä mukaan keskusteluun.

Näissä palveluissa käyttäjät voivat myös äänestää muiden käyttäjien tekemiä parannusehdotuksia. Käyttäjille tärkeät asiat nousevat pinnalle, ja niihin voidaan reagoida helposti. Suomessa Futurice on (yhdessä TKK:n ohjelmistoprojektikurssin kanssa)  kehittänyt vastaavaan tarkoitukseen Idealist-palvelua.

Tulevaisuudessa toivoisin näkeväni samanlaisia widgettejä vieläkin ubiikimpana, jokaisella nettisivulla riippumatta siitä onko sivuston ylläpitäjä asentanut sellaista vai ei. Ehkä tällaisia Firefox-lisäosia on jo?

Ja miksei sama voisi toimia myös netin ulkopuolella? Haluan voida antaa palautetta heti jos kun bussi on myöhässä, tai kun saan harvinaisen hyvää asiakaspalvelua. Myöhemmin palautetta tulee harvoin annettua.

Palautteen keräämiseen erikoistunut taho pystyisi helposti koostamaan tietoa ja etsimään siitä trendejä, tai pitämään yllä listaa parhaimmista tuotteista ja palveluista. Avoin palautekanava voisi myös ajaa yrityksiä pyrkimään parempiin suorituksiin. Trendwatching:

Remember, though, as a brand, there’s one thing that beats an active FEEDBACK 3.0 strategy, and that’s preventing complaints! How? By performing better, of course.

Kommentit ovat avoinna

Flickr uudisti käyttäjien aloitussivuja, ja huomasin siellä myös linkin tilastoihin. En tiedä ovatko tilastot olleet olemassa aikaisemminkin, mutta sieltä paljastui mielenkiintoista tietoa. Kaikkien aikojen katsotuin kuvani Flickrissä on tämä epäterävä kuva Viivi Avellanista:

Kuvaa on katsottu 865 kertaa. Seuraavana tulevaa kuvaa on katsottu vaivaiset 201 kertaa.

Paljon enemmän ja parempia kuvia löytyy Viivin kotisivuilta, jossa niitä voi myös reitata!

…yritysten tai tuotteiden blogit, joista ei helposti löydä linkkiä yrityksen sivuille. Jos joskus harvoin vaikka kiinnostun yrityksestä, olisi todella kiva päästä vähällä vaivalla etusivulle.

(Sama ongelma on joskus myös toisin päin. Tiedän esimerkiksi, että Blogilistalla, Jaikulla ja Facebookilla on omat blogit, joita haluan lukea epäsäännöllisesti, mutta niiden löytäminen on tehty kohtuuttoman vaikeaksi.)

Myös ärsyttää: ruokamainokset, joissa mainostettavia tuotteita ei löydy ruokakaupoista. Jos muutaman päivän ajan onnistun muistamaan sen uuden minkälie soija-macchiato-juoman, niin olisi todella kiva voida ostaa sitä vaikkapa kaupasta.

Samaa sarjaa ovat myös Google AdSense -mainosten laskeutumissivut, jotka sisältävätkin 404-virheilmoituksen. Tai laajan tuotekatalogin, josta pitäisi etsiä haluamansa tuote, vaikka mainoksessa olisi mainostettu tiettyä yksittäistä tuotetta.

Kävimme pari viikkoa sitten kaveriporukalla Pietarissa. Tapasimme eräänä iltana innokkaan ravintolan sisäänheittäjän. Paikka näytti hyvältä, joten menimme ravintolaan kysymään mahtuisimmeko sisään. Vastaus oli: Ei.

Eli, opetus voisi olla vaikka “tee myymäsi tuotteen ostaminen mahdolliseksi / helpoksi”.

Cuil on hakukone, joka yrittää ilmeisesti haastaa Googlea. Ainakin sivuja on indeksoitu enemmän.

Palvelun julkaisu olisi voinut onnistua paremminkin. Miten uuden hakukoneen toimivuutta testataan? Haetaan tietenkin tuloksia omalla nimellä.

Tässä testissä Cuil tuottaa pettymyksiä. Haulla “Oiva Eskola” ei löydy mitään tähän blogiin viittaavaa, eikä kaverien nimillä löydy yhtään parempia tuloksia. Ars Technica coolasi Ars Technicaa eikä saanut tuloksia (korjattu sittemin), ja tohtorismies sai hakuunsa epämiellyttäviä kuvia (NSFW).

Cuililla saattaa olla vain alkukankeutta, mutta huonoa julkisuutta ehti jo kertyä. Lyhyen kokeilun perusteella Cuil on erilainen kuin Google. Hakutulosten laadusta on vaikea sanoa vielä mitään. Syvällisempiä arvioita Cuilin hyvyydestä kannattaa katsoa mm. ReadWriteWebistä ja Search engine landista.

Lifehackerissä listattiin viittä parasta henkilökohtaista finanssiohjelmaa, joista äänestyksen kärjessä on Mint. Mukana on myös Excel-taulukot, joita olen joskus itsekin käyttänyt rahojeni seuraamiseen.

Mintin, Quickenin, Yoodlen ja Buxferin etuna on se, että ne osaavat hakea käyttäjän tiliotteen verkkopankista automaattisesti. Käyttäjän tiliotteesta päätellään suuntaa-antavasti mihin rahaa kuluu. Budjettia on helpompi suunnitella jos tietää käyttävänsä puolet palkasta vaikkapa irtokarkkeihin.

Suomalaisista verkkopankeista ainakaan Nordea ei tarjoa mahdollisuutta ladata omia tilitapahtumiaan CSV:nä tai muussakaan muodossa. Pikaisen googletuksen perusteella muutkaan pankit eivät mainosta tällaista ominaisuutta. Suomalaiset on hyvin saatu käyttämään verkkopankkeja, mutta nyt olisi pikkuhiljaa aika ottaa seuraava askel: antaa ihmisille pääsy omaan dataan ja mahdollistaa kolmansien osapuolien tarjoamat palvelut.

Haluaisin löytää jonkun kevyen finanssiohjelman, jolla voi suunnitella budjettia edes muutaman kuukauden eteenpäin. Tyyliin palkka – vuokra – kulut = ? . Ehkä joku Excel-taulukko olisi tähän paras. Lifehacker tarjoaa muutamaa yksinkertaista budejettitaulukkoa. Joskus olen meinannut koodata oman budjettityökalun, mutta ehkä semmoiseen ei ole nyt aikaa…

LastGraph kokoaa Last.fm-profiileista hienoja graafeja. Graafista näkee yhdellä silmäyksellä mitä artisteja on kuunnellut milloinkin ja miten paljon.

Valitettavasti palvelu on erittäin suosittu ja siksi aivan tukossa. Profiilidatan lataaminen last.fm:stä kestää kauan ja jonossa on useampi tuhat ihmistä.

Lopputulokset ovat kuitenkin hienoja. Musiikkimieltymyksiäni voi käydä vakoilemassa täältä.

Goosh.org

Goosh.org on epävirallinen shell-versio Googlen hakupalveluista. Komentorivityökalut ovat kiistatta tehokkaita kun niitä oppii käyttämään. Uskoisin että tällekin palvelulle löytyy tilausta.

Btw, hakutuloksiin pystyy kätevästi siirtymään pelkällä näppäimistöllä antamalla komennon “g <hakutuloksen numero>”.

Oindex mittaa Suomen verkkosivujen kävijämääriä Google Analyticsin tilastojen pohjalta. Oindexiin voi kuka tahansa lisätä oman sivustonsa mukaan. Liittyminen vaatii viikottaisten tilastojen lähettämistä Oindexille. Tämä onnistuu onneksi automaattisesti Google Analyticsin asetuksista kliksuttelemalla.

Viikolla 21 “Oivallisia juttuja” oli sijalla 168 uniikkien kävijöiden määrässä mitattuna. Kovin montaa verkkosivua ei siis vielä ole mukana Teknologiaan ja tietotekniikkaan keskittyneitä blogeja on listauksessa mukana kahdeksan.

Kävijämäärälistauksista on myös hauska katsoa missä suomalaiset viettävät aikaa verkossa. Mukana on yllättävän monta perinteistä foorumia. Luulisi että suuremmilla keskustelupalstoilla kohina peittäisi alleen käyttäjiä kiinnostavat jutut. Ilmeisesti niiden ympärille syntyneet yhteisöt ovat kuitenkin hyvin tiiviitä.

Huomasin Google readerissa ominaisuuden, jolla eri syötteistä voi merkata kiinnostavia artikkeleita jaetuksi. Reader kokoaa listan kyseisen käyttäjän jakamista artikkeleista. Esimerkiksi oma listani: Oiva’s shared items. Koostelistan voi tietenkin tilata myös syötteenä. Aikamoista kierrätystä siis.

Seuraan tällä hetkellä 55 syötettä. Yritän näistä jakaa mielenkiintoisimpia juttuja, jotka liittyvät jollakin tapaa myös tämän blogin aiheisiin. Tai sitten eivät. Koostetta ei ehkä kannata seurata, jos seuraa paljon syötteitä muutenkin. Mukana on suosittuja syötteitä, kuten ReadWriteWeb, Ars Technica, TechCrunch ja A List Apart. Mukaan mahtuu myös (tilaajamäärältään) pienempiä blogeja.

Osoitteessa yksivaihde.net on avattu yhteisö suomalaisille yksivaihteisten pyörien (lue: fixed gear / single speed) ystäville. Alkuun sivustolla näyttäisi olevan ainakin blogi ja keskustelupalsta, jolta voi saada neuvoja oman pyörän rakentamiseen. Asiaan kuuluvasti Flickriin on perustettu oma ryhmä pyöräkuville.

Rupesin pyöräilemään, sillä haluan selvitä kesäkuun lopussa järjestettävästä Tahko MTB:stä elävänä.

Netin karttasovelluksista on hyötyä joko reittien suunnittelussa, tai ajettujen reittien pituuden mittaamisessa. Pyörässäni ei ole mittaria, sillä en oikein pidä reaaliaikaisesta datasta.

YTV kevyen liikenteen reittiopas

(http://kevytliikenne.ytv.fi) YTV:n kevyen liikenteen reittioppaalla voi etsiä reitin, joka kulkee kevyen liikenteen väyliä pitkin. Reitillä voi painottaa asfaltti- tai sorapäällysteisiä teitä, tai etsiä lyhimmän mahdollisen reitin kahden pisteen välillä.

Reittiä voi muokata omilla välipisteillä. Muista karttasovelluksista poiketen valikko aukeaa klikkaamalla karttaa hiiren vasemmalla napilla.

Välipisteet on jostain syystä rajoitettu viiteen. Vaihtoehtona olisi voinut olla  “lisää välipiste” / “poista välipiste”, jolloin reittiä olisi voinut määrittää vapaammin. Ylimääräisten välipisteiden lisääminen on hankalaa, sillä niiden järjestys on sidottu. Viidellä välipisteellä ei pysty myöskään suunnittelemaan kovin monimutkaisia reittejä.

Kevyen liikenteen reittiopas arvioi reitin pituuden ja siihen kuluvan ajan todella hyvin. Linkin valmiiseen reittiin voi lähettää sähköpostilla. Tässä esimerkki reitistä, jota olen ajanut molempiin suuntiin.
[Lue lisää →]