Kategoria — käytettävyys

Miten verkkosivun käytettävyys voi vaikuttaa elämään lihamaailmassa? Esimerkki:

Finnkino mainostaa elokuvalippujen tulostamista kotona. Jokaisen teatterista ostetun lipun takana lukee “Leffaliput napin painalluksella. Tulosta lippusi jo kotona.”

Tästä huolimatta olin viikonloppuna Tennispalatsissa ostamassa lippuja. Teatterin (alimiehitetty) lippukassa oli jumissa, koska edelläni oli Kiukkuinen Asiakas.

Asiakkaalle oli epäselvää miksi hänen piti käydä noutamassa netissä ostamansa liput teatterin kassalta. Asiakas oli yrittänyt tulostaa lippunsa netissä, mutta oli epäonnistunut. Asiakas ei ollut uskaltanut yrittää tulostamista uudestaan, sillä pelkäsi joutuvansa maksamaan lipuista uudestaan. Tulos: kaikki odottavat lippujonossa pari ylimääräistä minuuttia.

Yhtenä käytettävyyden mittarina voi käyttää tarvittavien tukipalvelujen määrää. Tämä on siitä kiva mittari, että se näkyy melko nopeasti ja suoraan asiakasrajapinnassa. Se, että välittyykö viesti tässä tapauksessa lipunmyyjiltä verkkokaupasta päättävälle taholle on silti epävarmaa, en löisi vetoa sen puolesta.

Edelliseen debit / credit -juttuun liittyen, Helsingin Sanomat uutisoi: pankkikorttien englanti hämmentää asiakkaita.

Selityksenä sille, miksi pankkikorteissa käytetään englanninkielisiä termejä tarjotaan kansainvälisyyttä:

Pankit päätyivät englanninkielisiin termeihin, koska korttien on toimittava yhä enemmän kansainvälisissä yhteyksissä.

“Jos sirukortille asennettaisiin maksutavoiksi sanat “pankki” ja “luotto”, ne näkyisivät samanlaisina ympäri maailmaa”, kertoo Pohjola Pankin korttipalveluiden päällikkö Jarkko Anttiroiko.

“Ei singaporelainen myyjä ymmärrä, jos hänen täytyy äkkiä valita maksutavoista suomenkielinen sana. Credit- tai debit-käskyjen voi sen sijaan ajatella olevan kansainvälisesti tunnettuja”, Anttiroiko perustelee.

En tiedä Pohjolasta, mutta Nordealla maksutapavaihtoehdot taisivat olla “Pankki” ja “Mastercard”. Voisiko olettaa, että singaporelainen myyjä ymmärtäisi nimen Mastercard ja laskuttaisi siltä? Ulkomaisten myyjien ajattelu suunnittelussa vaikuttaa hölmöltä myös siksi, että pankkien ainakin luottokunnan tavoitteena on ollut saada kaikki asiakkaat käyttämään maksupäätteitä ja valitsemaan maksutavan itse.

Nopeasti ajateltuna tulee mieleen, että maksukorteilla maksettaisiin Suomessa useammin kuin ulkomailla. Tässä pointtina on kuitenkin se, että ulkomailla myyjän on osattava valita oikea vaihtoehto ensimmäisellä kerralla. Suomalainen maksukortin käyttäjä voi opetella yrityksen ja erehdyksen kautta.

Opettelun helpottamiseksi pankkien käyttämät termit voisivat olla yhtenäisiä keskenään. Nordean käyttämä “Mastercard / Mastercard debit” ei oikein auta oppimaan credit / debit -erottelua.

Sirukortilla maksettaessa kortti laitetaan maksupäätteeseen ja valitaan maksutapa. Uudella MasterCard-yhdistelmäkortilla maksupäätteen ruudulla näkyvät vaihtoehdot ovat:

• MasterCard
• MasterCard Debit

Mitä pitää tehdä, jos haluaa maksaa pankkikortilla?

MasterCard on alkanut kutsua kortin luotto- ja pankkipuolta creditiksi ja debitiksi. Minulla näiden termien merkitys ei ole vielä ihan selkärangassa, vaikka creditin voi toki päätellä tarkoittavan luottoa. Debitin merkitystä on vaikeampi keksiä, ellei asiaa ole joskus opiskellut. (Debitin ja creditin määrittelyt Wikipediassa englanniksi – ei helpoimmasta päästä tämäkään.)

Pääteltävissä tai ei, kaikki maksamiseen liittyvä arvailu ja pohdinta on vain väärin. Maksupäätteet ovat jo itsessään tarpeeksi kauheita. Hommaa ei tarvitsisi enää hankaloittaa maksukorttien taholta.

Myös S-Etukortit ovat lähteneet samalla linjalle. Valittavana on joko:

• S-Etukortti Visa Credit/Debit
• S-Etukortti Visa Credit
• S-Etukortti Visa Debit
• S-Etukortti Debit

(Katso korttien vertailu jos niiden käyttötarkoitus ei auennut nimestä.)

Riskeeraan nyt ja yleistän, mutta en usko että termit credit ja debit ovat tarpeeksi selviä suurelle yleisölle. Käytettävyystermein ilmaistuna tässä rikotaan nyt Nielsenin sitä heuristiikkaa, joka sanoo:

The system should speak the users’ language, with words, phrases and concepts familiar to the user, rather than system-oriented terms.

Pankin ja kaupan alalla nämä termit ovat tietenkin varsin yleisiä ja selkeitä, mutta nyt kyseessä on myös loppukäyttäjä. Se kaveri, jonka pitäisi luopua rahoistaan ja tuntea siitä tyytyväisyyttä, jotta tekisi saman tulevaisuudessa uudestaan ja uudestaan.

[Osittain tähän asiaan liittyen tyttöystäväni ehdotti, että perustaisin käytettävyyspoliisiblogin. Sellaisen, jossa voisin puuttua joka puolella rehottavaan huonoon käytettävyyteen. Idea on hyvä, mutta asiassa on yksi ongelma. Pelkkä subjektiivinen mielipide ei vielä takaa, että jonkin asian käytettävyys olisi huono.

Se miten oikeat loppukäyttäjät toimivat voi olla on yleensä jotain ihan muuta. Uudet maksukortitkin voivat olla helppo juttu kaikille muille. Pelkkä virheiden osoittaminen ei siten ole kovinkaan oikeutettua. Ja parannusehdotusten esittäminen on aina kovin työlästä. Tietty kiusaus tuollaisen blogin perustamiseksi on silti olemassa.]

Haluaisin herätyskellon, joka täyttää seuraavat ehdot:

• herätyskellolla voi torkuttaa vähintään kerran
• torkun pituutta voi säätää itse
• herätyskello ei lopeta herättämistä ennen kuin olen herännyt

Käytän tällä hetkellä herätyskellona Nokian kännykkää, joka täyttää ainoastaan ensimmäisen ehdon.

Torkun pituutta ei voi säätää, tosin tämä on kuulemma ollut mahdollista vanhemmissa malleissa. Viiden minuutin torkku on minulle ehkä minuutin tai kaksi liian lyhyt. Ainakin eri pituisia torkkuja olisi kiva kokeilla. [Lue lisää →]

Internetin uumenista löytyi vihdoin video sähköisen äänestyskoneen toiminnasta. Kannattaa katsoa. Äänestyksessä esiintyneet käytettävyysongelmat liittyvät ilmeisesti näihin vaiheisiin:

1. Käyttäjä näppäilee ehdokkaansa numeron, joka ilmestyy ympyrän keskelle. Tämän jälkeen käyttäjä painaa OK-nappia: [Lue lisää →]

Pohdin eilen oliko sähköiselle äänestysjärjestelmälle tehty käytettävyystestausta ja kuinka monta kertaa. Hesari tiesti kertoa tänään, että uusi sähköinen äänestysjärjestelmä otettiin kuntavaaleissa koekäyttöön ilman käyttäjätestejä.

Oikeusministeriön vaalijohtajan mukaan järjestelmää ei kokeiltu tavallisilla kansalaisilla, vaan luotettiin muun muassa vaaliviranomaisten, kuntien edustajien ja järjestelmän toimittaneen TietoEnatorin henkilöstön tekemään testaukseen.

Tämä on jo ihan käsittämätöntä. Järjestelmä, jota jo koekäytössä käyttää yli kymmenentuhatta ihmistä otetaan käyttöön ilman käytettävyystestausta? On tietenkin mahdollista, että kuntavaaleissa esiintynyt käytettävyysongelma ei olisi löytynyt testeissä, mutta on uhkarohkeaa tyhmää jättää kokonaan testaamatta.

Perus käytettävyystesteissä jo viidellä koekäyttäjällä löytyy noin 85% käytettävyysongelmista. Testejä iteroimalla löytyy suurin osa ongelmista.

Tuotetta on testattu vaaliviranomaisilla, kuntien edustajilla ja TietoEnatorin henkilöstön avulla. Kukaan näistä ei kuitenkaan vastaa ns. oikeaa käyttäjää, sillä kaikilla projektin sidosryhmillä on jokin ennakkokäsitys siitä miten järjestelmä toimii ja miten sitä käytetään.

(Ja tämä on huono asia, koska järjestelmää pitäisi voida käyttää virheettömästi ilman aikaisempaa kokemusta. Esimerkiksi kännykkätesteissä oikeillakin käyttäjillä on jokin kuva siitä miten laite toimii, ja se on otettu huomioon jo suunnittelussa.)

TietoEnatorilla on varmasti töissä ihmisiä, ketkä tietävät miksi käytettävyystestausta tehdään ja jotka ehkä tekevätkin testausta työkseen. On jotenkin absurdia, että firmassa voidaan edes olettaa jonkin uuden käyttöliittymän olevan niin yksinkertainen, että kaikki osaisivat sitä käyttää. Oikeat käyttäjät keksivät usein aina niin ällistyttäviä virheitä, ettei niitä voi löytää ilman käyttäjätestejä.

Ennen kuntavaaleja sähköisen äänestämisen uhkakuvat liittyivät lähinnä annettujen äänien säilymiseen ja vaalisalaisuuden toteutumiseen. Effillä on paljon hyviä perusteluja miksi Suomessa kehitetty sähköinen äänestys on rikki jo pelkästään näiden kriteerien kannalta.

Sähköäänestystä kokeiltiin Vihdissä, Kauniaisissa ja Karkkilassa, missä homma meni reisille jo ennen kuin ääniä ehdittiin manipuloida tai laskea sähköisesti väärin. Yhteensä 232 äänestäjää 12234:stä keskeytti äänen antamisen ennen kuin ääni ehdittiin rekisteröidä sähköiseen vaaliuurnaan. Siis hieman vajaa 2% sähköisistä äänistä jäi antamatta. Vertailun vuoksi paperiäänestyksessä hylätään yleensä noin 0,5% annetuista äänistä.

Oikeusministeriön selvityksen mukaan äänestämisen epäonnistuminen johtui todennäköisimmin siitä, ettei äänestäjä painanut OK-painiketta ennen kuin poisti koneesta sähköisen äänestyskortin.

Eli käyttäjä on valinnut ehdokkaan, luullut äänestäneensä ja poistanut äänestyskortin, eikä kone ole varoittanut käyttäjää. Suhteellisen simppeli ongelma huomata ja ratkaista. [Lue lisää →]

Nurkassa hyrräävä Ubuntu-serveri oli kaatunut perjantain aikana, ja käynnistämisen yhteydessä se otti käyttöön uuden kernelin, jonka olin vahingossa päivittänyt aikoja sitten. Seurauksena Nvidian näytönohjain ei enää suostunut toimimaan vanhoilla asetuksilla.

Päivitin samalla Ubuntun uusimpaan 8.04-versioon, jossa luvattiin olevan graafisia työkaluja näytön asetuksien muuttamiseen. Ei ollut, paitsi sellainen jolla saa valita käyttääkö 800×600 vai 640×480 resoluutiota. Lopun viikonloppua vietinkin asentamalla Nvidian ajureita Ubuntuun, mikä ei tietenkään onnistunut, sillä olin unohtanut poistaa vanhan ajurin ennen Ubuntun päivitystä.

Ubuntussa on kokonaista kolme eri tapaa asentaa Nvidian ajurit, joista hankalin käsiasennus toimi lopulta. Bootin jälkeen myös kovalevyt olivat mountattuna vääriin paikkoihin, mistä seurasi ylimääräistä konffaamista.

Koko hommasta jäi sellainen kutina, ettei Ubuntua uskalla vieläkään suositella Pertti Peruskäyttäjälle. Ainakaan jos näytönohjaimen ajurien asennus ei onnistu “nappia painamalla”, ja jos kone voi käynnistämisen jälkeen vain ilmoitaa, että “kotihakemistoa ei löydy”.

Sitten lupaan suositella, jos onnistun asentamaan tai päivittämään Ubuntun ilman, että kosken xorg.conf -tiedostoon

…yritysten tai tuotteiden blogit, joista ei helposti löydä linkkiä yrityksen sivuille. Jos joskus harvoin vaikka kiinnostun yrityksestä, olisi todella kiva päästä vähällä vaivalla etusivulle.

(Sama ongelma on joskus myös toisin päin. Tiedän esimerkiksi, että Blogilistalla, Jaikulla ja Facebookilla on omat blogit, joita haluan lukea epäsäännöllisesti, mutta niiden löytäminen on tehty kohtuuttoman vaikeaksi.)

Myös ärsyttää: ruokamainokset, joissa mainostettavia tuotteita ei löydy ruokakaupoista. Jos muutaman päivän ajan onnistun muistamaan sen uuden minkälie soija-macchiato-juoman, niin olisi todella kiva voida ostaa sitä vaikkapa kaupasta.

Samaa sarjaa ovat myös Google AdSense -mainosten laskeutumissivut, jotka sisältävätkin 404-virheilmoituksen. Tai laajan tuotekatalogin, josta pitäisi etsiä haluamansa tuote, vaikka mainoksessa olisi mainostettu tiettyä yksittäistä tuotetta.

Kävimme pari viikkoa sitten kaveriporukalla Pietarissa. Tapasimme eräänä iltana innokkaan ravintolan sisäänheittäjän. Paikka näytti hyvältä, joten menimme ravintolaan kysymään mahtuisimmeko sisään. Vastaus oli: Ei.

Eli, opetus voisi olla vaikka “tee myymäsi tuotteen ostaminen mahdolliseksi / helpoksi”.

Kävin lomalla Vaasan asuntomessuilla, jossa riitti hulppeita omakotitaloja. Hinnat lähtivät 280 000:sta, kallein oli 659 020 € (sis. saunan). Asuntomessuiltahan löytää perinteisesti ideoita ja tyylejä omaan asumiseen, jne.

Asuntomessujen todellinen hupi on tietenkin siinä, että pääsee ilkeilemään miten kalliit talot on pilattu pienillä yksityiskohdilla. Jos kodinhoitohuoneesta on vielä muistettu tehdä ovi ulos, niin ainakin verhot ovat rumat. Jokaisessa kohteessa on yleensä jotain pielessä.

Teemaa mukaillen tarkastelin taloautomaatiovehkeiden käyttöliittymiä enemmän tai vähemmän kriittisesti.

[Lue lisää →]

Useimmat kamerapuhelimet ilmoittavat kuvan ottamisesta äänellä, joka muistuttaa oikean kameran sulkimen ääntä. Oma Nokia 6120 päästää tämän äänen vaikka puhelin olisi äänettömällä. Jotkin Nokian mallit kuulemma kunnioittavat äänetön-profiilia, mutta vain jos se on puhelimen alkuperäinen äänetön-profiili. Itse tehty vastaava profiili ei eliminoi kameran ääntä.

Miksi kameran pitää pitää meteliä? Nopeasti ajateltuna tähän voisi olla kaksi eri syytä:

Kamerapuhelin yrittää muistuttaa kameraa: Äänellä yritetään luoda mielikuva oikean kameran käytöstä, vaikka kädessä onkin puhelin. Tätä teoriaa tukee se, että jotkin digipokkarikamerat on myös varustettu vastaavalla äänellä.

Äänellä on myös toinen tähän liittyvä funktio: se kertoo koska kuva otetaan. Kamerapuhelimissa on 1-2 sekunnin viive laukaisimen painamisesta kuvan ottamiseen, digipokkareissa vähän vähemmän. Äänestä voi päätellä milloin kameraa on turvallista heilutella.

Kamerapuhelimen ääni turvaa yksityisyydensuojaa: Äänen voi nähdä reaktiona huoleen siitä, että ihmisiä salakuvattaisiin kamerapuhelimella. Äänekäs laukaisinääni estää tehokkaasti kuvien ottamisen kohteen tietämättä. Ainakin Koreassa on puuhattu lainsäädäntöä vuonna 2003, joka velvoittaa kameroita pitämään meteliä.

Tietääkseni Suomessa ei ole vastaavaa lainsäädäntöä? Jälkimmäiseen vaihtoehtoon kuitenkin viittaa se, että ääntä on todella vaikea saada pois päältä.

R-kioskeille ollaan tuomassa uusia käteisautomaatteja, jotka toimittaa Eurocash. Pääsin kokeilemaan laitetta Leppävaaran Sellon R-kioskissa. Kyseinen malli oli Wincor Nixdorfin ProCash 1500 FL (kuva).

Ylimääräiset käteisautomaatit ovat tervetullut lisä Otto-maattien rinnalle. Lehdistötiedotteen [doc] mukaan automaatteja sijoitetaan R-kioskeille, koska kioskilla ihmiset maksavat usein käteisellä, joten käteisautomaatti kioskilla lisää kioskin myyntiä. Loogista.

Kokeilin nostaa automaatista 20€ ja tässä muutamia huomioita:
[Lue lisää →]

OpenOffice:sta on julkaistu 3.0 beta-versio, jota Ars Technica käy läpi. OpenOffice.org-sivuilla on lista uudistuksista.

OpenOfficen peruskäyttöliittymät näyttävät samoilta kuin ennenkin, mitä nyt on uudet ikonit ja uusi “start center“. Olisin kaivannut jotain vähän enemmän. OpenOfficen tekstinkäsittelyohjelma on ollut tähän asti ihan OK, mutta henkilökohtaisessa miellyttävyydessä se häviää nykyään uudelle Wordille ja sen ribbonille (jonka oppimiseen toki meni hetki). Toiminnallisuus on aika sama, ero on nimenomaan käyttökokemuksessa.
[Lue lisää →]

Filosofian ja systeemiajattelun kurssilla opin, että ihmisen ajatukset ja sanat, joita hän käyttää ajatuksissaan, muovaavat todellisuutta voimakkaasti. Tästä päästään kätevästi aasinsillalla siihen, miten yritykset puhuvat asiakkaistaan. Käytettävyyden kannalta mielenkiintoisia toteamuksia ovat esimerkiksi seuraavat:

• “Kyllähän meidän käyttäjät osaa käyttää tätä”
• “Tämä on minun mielestä täysin looginen, ei käyttäjät voi olla tajuamatta tätä”

Ja oma suosikkini:

• “Kyllä meidän käyttäjät oppii käyttämään tätä (, niiden on pakko!)”

Jätän kotitehtäväksi pohtia mikä edellä mainituissa tapauksissa voisi mennä pieleen.

Pääsin sattumalta osallistumaan käytettävyystestiin pari päivää sitten. En olisi uskonut, mutta kiroilin ääneen, valvotussa testitilanteessa. Ja syy oli yksin testattavan käyttöliittymän, joka oli vain niin huono. Uskon että kehittäjien mielestä se toimi täysin oikein, mutta toivottavasti he testien jälkeen pystyvät ajattelemaan asioita vähän myös toiselta kantilta.