Kategoria — internet

En varmaan pystyisi kulkemaan bussilla Espoosta Helsinkiin jos podcasteja ei olisi olemassa. Nyt tuon ajan pystyy käyttämään, jos ei sivistävästi, niin ainakin viihdyttävästi.

Uskoakseni kaikki muutkin kuuntelevat jo näitä, mutta kaiken varalta tässä on lista podcasteista, joita kuuntelen tällä hetkellä. Kaikki listan podcastit ovat englanniksi, mutta kerro toki kommenteissa jos tiedät hyviä suomenkielisiä podcasteja. Tai muuten vaan hyviä podcasteja. Mutta asiaan:

Tietotyöläisille

Back to work. Merlin Mann ja Dan Benjamin keskustelevat viikoittain siitä, miten tehdä hyvää työtä nykypäivän työelämässä, miten omaan työnkuvaan voi vaikuttaa, ja miten tietää mitä haluaa oikeasti tehdä. Ja yleensä höpöttävät aiheen vierestä, mutta viihdyttävästi.

Merlin tykkää heittää kuulijoille vaikeita kysymyksiä, joihin ei tarjoa helppoja vastauksia. Esimerkiksi “pitäisitkö siitä, jos nykyinen työsi olisi kymmenen kertaa enemmän sitä, mitä se on nyt? (Koska sitä se tulee luultavasti olemaan.)” Vanhoista jaksoista erityisen hyviä ovat 7, 10, 12, 17, 33, 39, 41, 47, 50… oikeastaan kannattaa kuunnella kaikki jos vain jaksaa. Jos kuuntelisin vain yhtä podcastia, kuuntelisin tätä.

Mac Power Users. David Sparks ja Katie Floyd kertovat miten saat enemmän irti Applen tuotteista, ja haastattelevat eri alojen ihmisiä heidän työskentelytavoistaan. Automator-jakso oli ainakin minulle uutta asiaa.

Ohjelmoijille

Javascript Jabber: huono äänenlaatu, mutta hyvää asiaa JS-maailman viimeisimmistä käänteistä. Mukana mm. Yehuda Katz. Kuuntele tätä jos haluat tietää mitä MVC-frameworkkia käytät puolen vuoden päästä

Build and Analyze. Yksittäisen iOS-ohjelmoijan (InstaPaperin Marco Armentin) näkemyksiä tuotteen rakentamisesta, iOS-kehityksestä, mobiiliskenestä ja kahvista. Alkupään jaksoissa keskityttiin ehkä hieman enemmän käytännön devaamiseen, nyt painopiste on siirtynyt yleiseen käsienheilutteluun Applesta.

Web Designereille

The Web Ahead: Jen Simmons ja vieraat vastaavat kysymyksiin mihin internet on menossa, miten ihmiset käyttävät sitä, ja miten verkkopalveluita pitäisi suunnitella. Hyviä pointteja esimerkiksi mobiililaitteille suunnittelusta, mutta muihin podcasteihin verrattuna hyötysuhde on tähän mennessä ollut vähän heikompi.

The Big Webshow: Jeffrey Zeldman ja vieraat keskustelevat satunnaisista web designiin liittyvistä asioista. Tämä on rehellisesti sanottuna eniten vaarassa tippua listaltani, koska äänenlaatu on usein heikko, ja aiheiden kirjo on liian suuri makuuni.

Sekalaiset

Hypercritical: John Siracusa pystyy viihdyttävästi kritisoimaan asiaa kuin asiaa, oli se sitten Pixar, Apple (varsinkin Apple) tai voileipägrillit. Siracusa analysoi aiheitaan joka kantilta muodostaen aukottomia päättelyketjuja.

Ehdottomasti parhaimpia jaksoja ovat olleet 42 ja 43, joissa pureudutaan siihen, mikä kaikki on pielessä Walter Isaacsonin kirjoittamassa Steve Jobs -elämänkerrassa, ja miksi Isaacson oli ylipäätään väärä ihminen kirjoittamaan kyseistä kirjaa.

Man vs. Debt on samannimisen blogin vielä suhteellisen tuore podcast, mikä on vaikuttanut lupaavalta. Hyvää inspiraatiokamaa veloista irti pääsemiseen.

Critical Path: Suomessa asuva, ex-nokialainen Horace Dediu on yhtään vähättelemättä luultavasti paras mobiilialan analyytikko. Suositeltavaa kuunneltavaa jos kiinnosta esimerkiksi miksi Apple oikeasti menestyy.

Freakonomics Radio: Freakonomics-kirjojen kirjoittajat Steven D. Levitt ja Stephen J. Dubner kertovat hauskasti yllättävistä talouteen liittyvistä asioista.

Radiolab: todella hyvin tuotettuja radio-ohjelmia milloin mistäkin. Hyviä esimerkkejä laadusta ovat esimerkiksi A 4-Track Mind, Slow, Patient Zero ja Cities.

The Talk Show: Dan Benjaminin ja Apple-maailman pää-äänenkannattajan John Gruberin viikoittainen katsaus Applen tekemisiin. Ei tarjoa Critical Pathin kaltaista viiltävää analyysiä, mutta Gruber pystyy aina selittämään ja järkeistämään mitä Apple milloinkin tekee Yleensä myös paikkansapitäviä ennustuksia Applen tuotejulkistuksista. Mukavana bonuksena Dan ja John kävivät läpi kaikki James Bond elokuvat jaksosta 24 eteenpäin.

Downcast

Podcastien kuuntelemiseen kannattaa hankkia sitä varten suunniteltu applikaatio. Iphonelle on esimerkiksi Downcast, joka osaa ladata podcastit suoraan puhelimeen, tehdä älykkäitä soittolistoja, striimata podcasteja ja paljon muuta. Tämän applikaation ansiosta en enää synkronoi iPhonea iTunesiin. Vaihtoehtoja iOS ja Android-laitteille löytyy täältä.

5by5

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivatkin jo, että suurin osa podcasteista on 5by5:n julkaisemia. 5by5 ja sen perustaja Dan Benjamin tuntuvat löytävän mielenkiintoisia ihmisiä ja aiheita jatkuvalla syötöllä.

Dan myös kanssajuontaa itse useaa mainituista podcasteista, mikä on ilo, sillä hän osaa antaa vierailleen tilaa, mutta saa heistä heidän parhaimpansa esiin. Dan on podcastien perusteella myös varsin hyvä ihminen, mikä tekee niistä inspiroivaa kuunneltavaa. Kannattaa siis katsoa, josko 5by5:n julkaisemien podcastien listalta löytyisi jotain sinua kiinnostavaa.

Mielenkiintoinen ajatus: miten lopettaa paperien arkistointi kotona? Posti kantaa jatkuvalla syötöllä laskuja sekä kirjeitä pankilta, vakuutusyhtiöltä ja muilta vähänkin virallisemmilta tahoilta.

Jostain syystä päädyn säilömään suurimman osan saaduista kirjeistä, ja joskus ihan syystäkin: muutaman vuoden takaisia verotustietoja ja palkkakuitteja on tullut tarvittua.

Vaikka paperiarkistoni on suhteellisen selkeästi kategorisoitu, on oikean laskun tai takuukuitin löytäminen silti vaikeaa. Lisäksi papereita alkaa olla siinä määrin paljon, että ne pitäisi käydä läpi ja heittää vanhimmat pois, jotta uusille olisi tilaa. Mitä asialle voi tehdä?

Netposti

Ensimmäinen vaihe on kotiin tulevan paperin vähentäminen. Netpostiin
voi kääntää osan paperisaasteesta, esimerkiksi palkkakuitit, luottokorttilaskut ja Espoon kaupungin (ja usean muun kunnan) lähettämät kirjeet.

Netpostissa on lista lähettäjistä, joista voi valita keiden postit haluaa saada sähköisesti. Kirjeet eivät tule sähköpostiin, mutta niistä saa halutessaan sähköposti-ilmoituksen. Kirjeet voi ladata Netpostista PDF:inä omalle koneelleen.

Kirjeiden luokittelu Netpostissa on valitettavasti melko kankeaa. Valmiita luokkia kirjeille on kuusi, ja jotkut kirjeet on valmiiksi luokiteltu niihin (esimerkiksi Luottokunnalta tulevat kirjeet on merkitty laskuiksi.). Luokittelua ei voi tietääkseni automatisoida lähettäjän mukaan, vaan uudet palkkalaskelmat pitää joka kerta merkitä palkkalaskelmiksi jos haluaa käyttää luokittelua kirjeiden etsimiseen myöhemmin.

Netpostiin voi myös tehdä omia kansioita, mutta en löytänyt tapaa jolla saapuvat kirjeet voisi suoraan siirtää tiettyihin kansioihin.

Netpostin lisäksi muutamat yritykset tarjoavat nettiversioita kirjeistään. S-ryhmän asiakasomistajapostin voi kääntää sähköpostiin, ja ainakin If tarjoaa paperitonta palvelua. Nämä ovat kuitenkin heti jonkun verran kankeampia käyttää, koska ne edellyttävät kirjautumista yrityksen omaan sähköiseen palveluun.

Paperien digitointi

Mitä tehdä lopuille papereille, jotka kaikesta huolimatta päätyvät kotiin? Steve Losh kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin (eng) prosessistaan, jolla hän digitoi paperinsa ja tallentaa ne verkkoon. Prosessi menee suurin piirtein näin:

1. Skannaa paperit

Steve suosittelee Doxie-dokumenttiskanneria, joka lukee paperit PDF-dokumenteiksi. Tarkoitukseen käy myös mikä tahansa skanneri, jossa on automaattinen paperisyöttö.

Skannaus kannattaa pitää mahdollisimman helppona, kuten Doxien tapauksessa homma onnistuu yhdellä napin painalluksella. Perinteisellä skannerilla skannaaminen on työlästä, ja kokemuksesta tiedän, että digitointiprojekti voi kaatua jo siihen.

2. “Lue” paperit tekstintunnistuksella

Skannerin tuottama PDF-tiedosto on käytännössä kuva paperista. Kuvasta ei voi vielä etsiä tekstiä tai kopioida sitä muualle.

Tekstintunnistus lukee skannerin tekemän PDF:n ja tuottaa toisen PDF:n, jossa teksti on tekstimuodossa. Näin syntyneitä PDF:iä voi etsiä tietokoneelta niiden sisällön perusteella, mikä helpottaa vaikkapa tietyn yrityksen laskujen löytämistä.

Steve ehdottaa tekstintunnistukseen PDF OCR X:ää. Tekstintunnistuksen voi myös automatisoida apuohjelmalla (esimerkiksi Hazel OS X:lle), joka huomaa kun skanneri tekee uuden tiedoston, syöttää sen tekstintunnistusohjelmalle, ja kopioi valmiin tiedoston haluttuun kansioon halutulla nimellä. Alkuperäisen skannauksen voi myös poistaa tässä vaiheessa.

3. Kopioi dokumentti pilvipalveluun

Dokumenttien säilöminen pelkästään omalla tietokoneella on riskialtista, sillä kovalevyt tuppaavat hajoamaan, ja tulipalo tai varkaus voi tuhota koko arkiston.

Netistä löytyy nykyään useita pilvipalveluita, joihin voi varmuuskopioida oman tietokoneensa. Esimerkiksi Backblaze, Jungledisk tai Mozy. Palvelut maksavat tyypillisesti muutaman euron kuussa ja tallentavat tiedostot salattuina.

Myös Dropbox on varteenotettava vaihtoehto. Dropbox tarjoaa kaksi gigaa tilaa ilmaiseksi ja Dropbox-kansioon kopioidut tiedostot synkronoidaan automaattisesti haluamillesi tietokoneille.

Dropboxin tarjoama tietosuoja on kuitenkin hieman kyseenalainen muihin varmuuskopiopalveluihin verrattuna. Muutaman viikon takainen uutinen kertoo, että Dropboxin työntekijät voivat periaatteessa nähdä tiedostosi.

Käytännössä tekstintunnistuksen tuottamat dokumentit voi kopioida erityiseen kansioon, jonka sisältö kopioidaan automaattisesti talteen nettiin.

Steve Loshin artikkelissa skannerille ja ohjelmille tule hintaa yhteensä noin 220 dollaria (+ varmuuskopiopalvelun kuukausittainen hinta). Oman kodin säilytystilalle ja paperien lajittelulle on toki vaikea laskea konkreettista hintaa, mutta paperittomuus tuntuu sen verran houkuttelevalta, että olisin tuon valmis maksamaan.

Parasta olisi tietysti, jos koko prosessi hoituisi yhdellä ohjelmalla alusta loppuun. Tällaisenaan ohjelmien asennus ja säätäminen vaatii vielä jonkun verran teknistä osaamista.

Päivitys 20.9.2010: Älä hanki VPS:ää iFuse Hostingilta.

Muutto pakotti ajattelemaan koti-linuxilla pyörivien nettisivujen kohtaloa. Serverin ylläpito on välillä ollut työlästä, eikä luotettavuuskaan ole ollut liian hyvä. Ja muutossa kone on viikon verran pois netistä, joten jokin vaihtoehto oli keksittävä.

Päädyin hankkimaan virtuaalipalvelimen iFuse hosting -firmalta briteistä. Käytännössä omistan siis virtuaalisen tietokoneen, jossa on 256 megaa muistia, ja joka pyörittää Ubuntua.

VPS, eli virtual private server on täysin itse ylläpidettävä. Palvelimella ei ole valmiina mitään, ja kaikista asennuksista ja konfiguraatioista on vastuussa itse. Käyttöjärjestelmän voi tarvittaessa jyrätä jos mokailee tarpeeksi.

Palvelin maksaa 10 puntaa kuussa, mikä on siedettävissä. En tiedä vielä miten pitkälle 256 megaa muistia riittää, ainakin Apachen konfiguraatioita oli viilattava toimimaan paremmin pienemmällä muistimäärällä.

Virtuaalipalvelimia on nykyään kohtuullisen hyvin saatavilla, mutta niiden vertailu on hankalaa. Web Hosting Talk -foorumilta löytyy käyttäjien arvioita ja ohjeita.

Suomessa hinnat tuntuivat lähtevän 30€:sta ylöspäin. Kansainvälisille markkinoilla hyvä vaihtoehto näyttäisi olevan SliceHost, jolla on kaikista hostausfirmoista selkeimmät sivut. Firman kaikki palvelimet vain ovat jenkeissä, jolloin pingi Suomeen kasvaa vähän liian suureksi.

IFuse Hostingilla on kätevä help desk netissä, jossa tuntuu olevan aina joku päivystämässä. Valitettavasti apua on joutunut myös kysymään pari kertaa, esimerkiksi aluksi palvelimelle ei saanut ollenkaan SSH-yhteyttä. Muuten homma on pelannut hyvin.

Aki Björklund tweettasi:

Should have started to blog in English. Cannot understand why am I still doing it in Finnish. My English is bad, yes, but not *that* bad.

Niinpä, miksi kirjoittaa suomenkielistä blogia? Englanninkielisiin blogeihin verrattuna potentiaalista yleisöä on todella vähän. Piirit ovat pienet ja suurta menestystä on turha odottaa

Taisin ajatella aikoinaan, että ihmisillä pitää olla oikeus lukea heitä kiinnostavista asioista omalla äidinkielellään. Tämä on ihan hyvä pointti, ainakin jos puhutaan Wikipediasta. Pienen tietotekniikkaa käsittelevän blogin kohdalla en ole enää niin varma.

Fakta on, että tietotekniikan parissa toimivat ihmiset kuluttavat todella paljon englanninkielistä sisältöä. Ja sisältöä myös tuotetaan englanniksi. Esimerkiksi suurin osa suomalaisista Twitter-tutuista tuntuu kirjoittavan englanniksi, ja homma tuntuu luontevalta.

Henkilökohtainen ongelmani on, että minkä tahansa blogin kielen vaihtuminen englanniksi tuntuu jotenkin todella tökeröltä. Yhtäkkiä sitä ollaan niin amerikanblogia että! Kieltä vaihtaneiden kirjoittajien ilmaisu tuntuu kankealta ja blogi on vähän aikaa hämmentävässä välitilassa, missä erikieliset sisällöt ovat iloisesti sekaisin.

Eli: jos aloittelet blogia, tee se englanniksi. Jos vaihdat kieltä kesken kaiken, aloita uusi blogi? Englanniksi kirjoittamalla voi olla osana todella suurta yhteisöä. Eikä mikään estä ottamasta Suominäkökulmaa mukaan kielestä riippumatta.

Mikä on bookmarklet suomeksi? En tiedä. Mutta erittäin käteviä ne ovat silti. Kyseessä on pieni javascript-ohjelma, jonka voi tallentaa selaimeen suosikiksi / kirjanmerkiksi. Kirjanmerkin klikkaaminen suorittaa javascriptin, joka yleensä muokkaa jollakin tapaa kulloinkin avoinna olevaa sivua. Otetaan esimerkki:

Readability

Readability on skripti, joka etsii sivulta varsinaisen tekstisisällön, muokkaa sen paremmin luettavaksi, ja piilottaa kaikki muut elementit sivulta. Lukija pystyy keskittymään tekstiin ilman, että sivuston muut visuaaliset elementit häiritsisevät lukemista.

Readabilityssä on valittavana neljä erilaista fonttia, neljä tekstinkokoa ja neljä palstanleveyttä. Ainoa miinus on se, ettei tekstimoodista pääse takaisin sivulle ilman sivun uudelleenlataamista.

SuperGenPass

SuperGenPass on ovela tapa käyttää eri salasanoja eri sivustoilla. Käyttäjän tarvitsee muistaa vain yksi pääsalasana. SuperGenPass generoi käyttäjän salasanasta ja sivuston domain-nimestä monimutkaisen ja pitkän salasanan.

Salasanan muodostaminen on yksisuuntainen prosessi, eli lopputuloksesta ei voi päätellä käyttäjän pääsalasanaa. (Paitsi kokeilemalla yleisimpiä salasanoja ja katsomalla tuleeko niistä sama lopputulos – älä käytä yleisiä salasanoja, kuten “salasana”, “123456″ jne.)

Pääsalasanan syöttämisen jälkeen voi tuplaklikata mitä tahansa salasanakenttää, ja SuperGenPass liittää uuden salasanan siihen.

SuperGenPass toimii yleisimmissä selaimissa, tosin uusimpaan Safariin en saanut sitä asennettua, enkä sitä myötä myöskään iPodiin.

Skriptin ongelmana voi pitää sitä, ettei käyttäjä tiedä omia salasanojaan. Vieraille koneille on siis pakko tallentaa bookmarklet, jotta pääsee kirjautumaan mihinkään. SuperGenPassia ei tietenkään ole pakko käyttää kaikilla sivustoilla, jos haluaa olla varma, että pääsee kirjautumaan tiettyyn palveluun myös vieraalta koneelta.

Hyöty on kuitenkin huomattava. Käyttämällä eri salasanaa eri sivustoilla pitää muut käyttjätunnuksensa turvassa, vaikka yksi tunnuksista murrettaisiin tai varastettaisiin.