Kategoria — huumori

Espoossa kauppakeskus Sellossa on nyt muutaman kuukauden ollut minikaivuri, jossa istuu nuori mies päivästä toiseen. Homman nimi on kaivuriskaba:

Kaivuriskaba on kuudella paikkakunnalla järjestettävä suurkisa, jossa pisimpään minikaivurissa istunut henkilö voittaa 32 000 € arvoisen aidon japanilaisen Takeuchi-minikaivurin.

Kisa on jatkunut nyt 128 päivää, ja kuudesta kaivuria himoitsevasta miehestä kolme on tippunut kisasta pois.

Jostain syystä minikaivurin näkeminen tuo joka kerta mieleen uponneet kustannukset (eng. sunk costs). Taloustieteessä uponneet kustannukset ovat yksinkertaisesti kustannuksia, joita ei enää saada takaisin. Esimerkiksi uudesta autosta maksettua hintaa ei saa enää takaisin kun auto joskus myydään, mutta alkuperäisen hinnan ei pitäisi vaikuttaa päätökseen siitä myykö auton vai ei. Tuhoontuomittua tuotekehityshanketta ei kannata jatkaa, vaikka siihen olisi poltettu miljoona firman rahoja.

Samalla logiikalla kaivurissa jo vietettyjen 128 päivän ei pitäisi vaikuttaa päätökseen siitä, lähteekö tänään kotiin, vai jääkö kaivuriin vielä päiväksi. Epäilen, että ihmiset eivät käytännössä ajattele näin, vaan ehkä ennemmin: “jos nyt luovuttaisin, olisin istunut jossain hemmetin minikaivurissa turhaan neljä kuukautta!”

Toki kaikki kisan finalistit saavat hiukan mainetta, ja ehkä jotain muita sponsorilahjoja. Ja tappio ei ole välttämättä niin suuri, jos ei alunperinkään ole muuta tekemistä kuin istua ostoskeskuksessa minikaivurissa.

Voiko kisan jatkamista sitten päättää jotenkin rationaalisesti? Jos palkintona olevan minikaivurin arvo on 32 000 euroa, niin jokaisen kaivurissa vietetyn 128 päivän arvo on tavallaan 250 euroa – jos voittaa kisan.

Jokaisen seuraavan päivän arvo on aina vähän pienempi, kunnes lopulta saman päivätienestin voisi tienata helpomminkin järkevämminkin. Mutta onko tämäkin juuri sen menetetyn ajan arvon laskemista, minkä ei pitäisi antaa vaikuttaa päätökseen?

Lisäys 10.10.2011: Tarkoitin siis sanoa: on olemassa tietty määrä päiviä, jonka jälkeen kaivurin arvo jaettuna kaivurissa istuttujen päivien määrällä on pienempi kuin minimipalkka – jolloin kisaamisessa ei mielestäni ole enää pointtia. Mutta tuleeko jo ennen sitä jokin hetki, jolloin lopettaminen on järkevämpi päätös kuin jatkaa? Vai onko se aina järkevämpää?

Onko päivän kysymys sittenkin se, että juuri tänään on pienen pieni mahdollisuus siihen, että kanssakilpailijoiden pollat pettävät, ja saan 32 000 euron kaivurin. Jos vain istun tässä. Tai sitten voisin lähteä kotiin.

(Kaivuriskaban live-video on tavallaan kiehtovaa katsottavaa. Teinit kävivät juuri kysymässä saako Kimmo käydä suihkussa. Saa kuulemma käydä. Ja ei ole kuulemma ollut tylsää. Ehkä joku UKK-lista kaivurin kyljessä voisi olla hyvä?)

Pohdin yksi päivä miten pitkällä Espooseen tulevan länsimetron rakennustyöt ovat. No, eivät kovin pitkällä. Tunnelia on kaivettu vajaa 250 metriä eteenpäin, ja valmista on joskus 2015.

Jos jaksaisi, niin länsimetron rakentamisesta voisi tehdä kätevän single-serving-siten.

Esimerkiksi www.onkolänsimetrovalmis.fi:

Tai edistymispalkki:

www.länsimetro.fi:ssä on onneksi ihan oikeaakin informaatiota, ja kätevä kartta, josta näkee mihin asti tunnelia on kaivettu.

Kivojen asioiden odottaminen on tylsää, ja nyt 2015 tuntuu olevan jossain yhtä kaukana kuin lentävät autot. Ja kuka tarvitsee metroa jos on lentäviä autoja?

Flickr uudisti käyttäjien aloitussivuja, ja huomasin siellä myös linkin tilastoihin. En tiedä ovatko tilastot olleet olemassa aikaisemminkin, mutta sieltä paljastui mielenkiintoista tietoa. Kaikkien aikojen katsotuin kuvani Flickrissä on tämä epäterävä kuva Viivi Avellanista:

Kuvaa on katsottu 865 kertaa. Seuraavana tulevaa kuvaa on katsottu vaivaiset 201 kertaa.

Paljon enemmän ja parempia kuvia löytyy Viivin kotisivuilta, jossa niitä voi myös reitata!

Olen tullut asiakasprojektien kanssa seuraavanlaiseen tulokseen: virheiden korjaamisessa 90% ajasta kuluu virheen löytämiseen ja ongelman toistamiseen. 10% ajasta kuluu itse bugin korjaamiseen

Koodaajia voi syyttää huonoista virheilmoituksista, mutta bugiraportit ovat usein ihan suhteettoman epäselviä. “Nappi ei toimi” (toimii kokeiltaessa ihan hyvin), “erikoismerkit eivät toimi” (toimivatpas), “väri on väärä” (mikähän väri sen pitäisi olla?) jne, jne.

Vaatii aikamoista munkitusta, että löytää juuri sen oikean virheen, ja keksii miten homman pitäisi asiakkaan mielestä toimia.

Ei tämä sinänsä ole (välttämättä, kokonaan) asiakkaan vika. Koodaaja ja asiakas vain lähestyvät samaa projektia hyvin eri suunnista ja käyttävät usein eri terminologiaa.

Kannattaa pitää mielessä, että asiakkaan lähettämän virheraportin taustalla on yleensä jokin todellinen virhetilanne. Vaikka bugiraportissa mainittu toiminto toimisikin täydellisesti.

Perjantain jälkeen alkaa kesäloma, joka taitaa tulla ihan tarpeeseen . Tiedossa on mökkeilyä ympäri Suomea ja toivottavasti vähän vähemmän aikaa netissä.

(via: Linko, Erkka)