Random header image... Refresh for more!

OpenStreetMap

 

OpenStreetMap on projekti, jonka tarkoituksena on kerätä yhteisöllisesti karttatietoa ja jakaa sitä vapaasti eteenpäin. Vähän niin kuin Wikipedia, mutta kartoille. Kuka tahansa pääsee lisäämään yhteiselle kartalle asioita, ja karttadatasta voi muodostaa erilaisia karttoja tai käyttää sitä navigointiin, tai mitä nyt ikinä keksiikin.

Koko maailman kartoitus on yllättävän iso homma, eikä OSM ole kattavuudeltaan ihan kaupallisten karttapalveluiden tasoa, mutta avoimuus tarjoaa sellaista ketteryyttä, mihin isommat toimijat eivät pysty. OSM-piireissä tykätään kertoa tarinaa siitä, miten Haitin maanjäristyksen jälkeen tuhannet OSM-käyttäjät kartoittivat saaren viikossa, kun olemassa olevat kartat alueelta olivat epätarkkoja ja vuosikymmeniä vanhoja. Uudet kartat auttoivat pelastustyöntekijöitä toimittamaan apua tehokkaammin perille.

Vaikka OpenStreetMappia verrataan usein Wikipediaan, niin niillä on myös selkeä ero: OpenStreetMappiin kannustetaan tekemään muutoksia riippumatta siitä, miten merkittäviä tai merkityksettömiä ne ovat. Mikään taho ei tunnu määräävän millaista tietoa kartalle kerätään. Jos joku haluaa merkitä kartalle kaikki Suomen liikennemerkit, niin riittää, että keksii liikennemerkeille sopivat tagit ja rupeaa lisäämään niitä kartalle. Jos idea saa kannatusta, niin muutkin rupeavat keräämään liikennemerkkejä.

Kartalle kerätyillä asioilla ei ole oikeastaan väliä, koska niitten merkitys määräytyy vasta siinä vaiheessa kun joku muodostaa datasta kartan. OpenWhateverMap näyttää esimerkkejä siitä, miten erilaisia karttoja samasta datasta voidaan muodostaa.

Jos ontuvaa vertausta Wikipediaan haluttaisiin jatkaa, niin Wikipediaan voitaisiin periaatteessa kerätä kaikki tieto, mistä joku taho voisi halutessaan julkaista koosteen ”Wikipedia – järkevät artikkelit”. OSM:n datan on toki tarkoitus kuvata todellisuutta mahdollisimman hyvin, mutta asioiden luokittelu ja tägäys on ainakin aloittelijan näkökulmasta yllättävän vapaata.

iD-editor

Yhteisöllisissä projekteissa kunnon työkaluilla on yllättävän suuri merkitys. Avoimen lähdekoodin ohjelmien kehitys lähti kunnolla nousuun kun GitHub teki projekteihin osallistumisesta helppoa. Veikkaisin, että OpenStreetMapin tietojen keruu tehostuu samaan tapaan uuden iD-editorin myötä.

ID on javascriptillä tehty editori, joka toimii selaimessa. Editoria pääsee kokeilemaan kun klikkaa OpenStreetMapissa ”muokkaa”.  Editori on tarkoituksella kevyt, eikä se edes yritä tarjota samoja ominaisuuksia mitä vanhemmissa OSM-applikaatioissa on. Se on myös sen merkittävin etu, jos kohderyhmänä ovat uudet käyttäjät. Kumpaa alla olevista ohjelmista kokeilisit mieluummin?

JOSM (Java OpenStreetMap Editor)

JOSM

iD-editor

iD-editor

Voin kyllä melkein lyödä vetoa, että vanhojen partojen mielestä iD on liian kevyt, ei tarjoa ollenkaan tarvittavia ominaisuuksia, ja on tehty vaarallisen helpoksi :D. Väittäisin silti, että tämänkaltaisessa projektissa kontribuutioiden määrä korvaa laadun. Jotkut ovat varmasti eri mieltä.

Mitä kartalta puuttuu?

OpenStreetMap on joiltain osin hämäävän valmiin oloinen. Olen katsonut karttaa pari kertaa ylimalkaisesti ja todennut sen olevan oman asuinalueeni kohdalta ”valmis”. Näkemykseni muuttui pari viikkoa sitten HSL:n kehittäjätapaamisessa, missä Pekka Sarkola oli kertomassa OpenStreetMapista ja sen haasteista. Pekka pystyi heti osoittamaan Espoosta muutamia asuinalueita, joilta puuttuvat talot kokonaan. Esimerkiksi Kukkumäki ja Nöykkiö.

Vaikka talot olisivatkin paikoillaan, niin kartoitettavaa riittää silti. Voit merkitä tienvarsipysäköintejä, painonapilla toimivia liikennevaloja, valaistuja tienpätkiä, polkupyöräparkkeja, polkuja, köysiratojaTagien syvyys on aika tajuton.

Monesta paikasta puuttuvat myös talojen osoitteet. Puuttuvia tietoja on helppo lisätä kevyellä paikallistuntemuksella, tai niitä voi käydä tarkistamassa paikan päällä.

Itse olen kartoittanut tuntemiani paikkoja lähistöltä. ID-editorin taustalla näkyvät oletusarvoisesti Bingin ilmakuvat, joiden perusteella voi jossain määrin piirtää taloja ja teitä. Lisäksi käytän apuna Fonectan helikopterikuvia ja Google Street Viewiä. Näiden kolmen avulla näkee jo melko tarkasti miten talot ja tiet menevät, ja jopa montako autopaikkaa parkkipaikalla on. Aineistot ovat kuitenkin muutaman vuoden ikäistä, joten ihan uusimpia tietoja ei aina löydy.

Kartan muokkaaminen on yllättävän koukuttavaa puuhaa. Tein ensimmäisenä päivänä noin 100 muokkausta pelkästään lisäämällä lähistön asukaspysäköintejä ja uusia taloja. Muokkaamista on nyt hieman rauhoittanut ymmärrys siitä, miten paljon tietoja vielä puuttuu. Vaikka oman korttelinsa saisikin täydelliseksi, niin jo naapurista puuttuu taloja, teitä ja metatietoja.

Suosittelen kuitenkin kokeilemaan kartan muokkaamista. Käy lisäämässä vaikka oikopolut, joita käytät joka päivä. Niitä tuskin löytyy Google Mapsista.

29. toukokuuta 2013   Ei kommentteja

Pysäkit

 

Pysäkit on iOS-applikaatio, joka näyttää HSL:n pysäkkiaikatauluja. Se on ensimmäinen tekemäni Phonegap-applikaatio ja ensimmäinen App Storessa julkaisemani applikaatio.

”Pysäkkien” tärkeimmät ominaisuudet ovat:

  • Etusivulta näkee heti kaksi seuraavaa lähtöä valitsemilleen pysäkeille
  • Pysäkkejä voi hakea nimen, pysäkkikoodin tai linjan perusteella
  • … tai voit hakea suoraan lähimmät pysäkit

Projekti lähti alunperin liikkeelle siitä, että minun piti opetella käyttämään Backbone.js-kirjastoa. Pieni mobiiliapplikaatio tuntui sopivalta harjoituskohteelta.

Halusin tehdä itselleni ohjelman, millä näkee pysäkkiaikataulut yhdellä silmäyksellä, ilman että tarvitsee erikseen navigoida ohjelmassa.

Oma ongelmani pysäkkiaikataulujen kanssa juontuu siitä, että ryömin töihin joskus klo 7-10 välisenä aikana. Lisäksi töihin pääsee joko bussilla tai junalla, joten erilaisia vuoroja on liikaa opeteltavaksi. Tai ei välttämättä olisi, mutta olen laiska.

Ongelma on aika tarkkaan rajattu, mutta mielestäni hyvä applikaatio ratkaisee mieluummin yhden ongelman hyvin kuin monta huonosti. App Storessa on jo lukuisia reittiopas-applikaatioita – en yritä kilpailla niitten kanssa.

HSL tarjoaa kelvollisen API:n, mitä kautta saa haettua pysäkkien tiedot ja aikataulut. APIn päälle oli helppo lähteä rakentamaan ja tiedoista saa myös kätevän XML-dumpin.

Teknologiat

Itse applikaatio on HTML5-tekniikoilla toteutettu Single Page App. Käytössä on sekä Backbone.js, että jQuery Mobile -kirjastot.

Näiden kahden kirjaston yhteensovittaminen oli hieman hankalaa. Molemmat haluaisivat esimerkiksi hoitaa navigaation eri sivujen välillä, ja eri sivujen uudelleenpiirtäminen sisällön muuttuessa aiheutti harmaita hiuksia. Muut ovat kirjoittaneet aiheesta pitemmin ja paremmin, esimerkiksi täällä.

Projektin aikana innostus jQuery Mobilea kohtaan hiipui aika lailla. JQuery Mobilen bugilista tuli nopeasti hyvin tutuksi. Esimerkiksi monia transitioihin ja kiinteisiin navigaatiopalkkeihin liittyviä bugeja ei ole saatu korjattua, ja varsinkin Phonegapin ja jQuery Mobilen kanssa on hankalia ongelmia.

Koodaaminen satunnaisten blogien ohjeiden ja work-aroundien varassa ei herätä luottamusta.

Työ-chatissä tiivistyi lopulta ajatus: jos aloittaisin saman projektin nyt, en ottaisi jQuery Mobilea mukaan. Muutamat jQM:n tarjoamat transitiot olisi helppo tehdä itse (tai irrottaa jQM:stä), ja ne vois optimoida paremmin pelkästään iOS:lle.

Lisäksi kirjaston tarjoamat tyylit eivät nykyään ole kovinkaan käyttökelpoisia. Mobiiliapplikaatio, joka ”näyttää jQuery Mobilelta” aiheuttaa samanlaisia hylkiviä reaktioita kuin nettisivu, joka näyttää Twitter Bootstrapin perustyyleiltä. Theme Rollerilla saa vaihdettua värejä ja nappien pyöristyksiä, mutta muuten tyylejä joutuu joka tapauksessa tekemään paljon itse.

Backbone (ja Marionette.js) tulevat sen sijaan pysymään stäkissäni.

Lopuksi applikaatio on wrapatty Phonegapilla natiiviksi paketiksi, jonka saa App Storeen myyntiin. Periaatteessa Phonegapin avulla saisi tehtyä myös Android-version jos siltä tuntuu. Toki ennen sitä ohjelmasta pitäisi poistaa takaisin-nuolet ja graffoista tehdä vähemmän iOS:n näköiset :)

Kaiken kaikkiaan projekti oli hyvä tapa oppia asioita Backbonesta, Xcodesta, App Storen julkaisuprosessista ja testaamisesta. Kehityslistalle jäi vielä läjä ominaisuuksia ja bugikorjauksia, joiden parissa menee vielä tovi.

Pysäkit App Storessa

22. maaliskuuta 2013   Ei kommentteja

Uudenvuodenlupauksia

 

Näin uudenvuoden jälkeen on hyvä palautella mieleen miksi uudenvuodenlupaukset ovat huono idea. Merlin-setä on onneksi kirjoittanut aiheesta pariin otteeseen, ja jos tykkäät kuunnella asioita, niin samasta aiheesta on olemassa hyvä podcast-jakso*.

Karkeasti tiivistettynä: äkilliset, isot elämäntapamuutokset eivät kovin todennäköisesti johda pysyvään muutokseen. Jos et ole koskaan oikein harrastanut liikuntaa, mutta päätät ryhdistäytyä ja ruveta käymään salilla viidesti viikossa, niin epäonnistuminen on aika todennäköistä.

Uudenvuodenlupauksiin liittyy usein myös tietty on/off -ajattelu: ”en polta enää ikinä” on hyvä tavoite, mutta koko lupaus saattaa unohtua jos siinä epäonnistuu kerrankin.

Pienet, realistiset muutokset, sekä lupa epäonnistua ovat parempia tapoja aikaansaada pysyviä muutoksia.

Ja jos oikeasti haluat muuttaa jotain elämässäsi, ja olet valmis tekemään töitä sen eteen, niin mikä esti aloittamasta vaikka syyskuussa? Vuodenvaihde on toki luonnollinen hetki katsoa taaksepäin ja eteenpäin, ja pohtia mitkä asiat ovat onnistuneet ja mitkä voisivat olla paremmin. Eri vuosiluku ei kuitenkaan maagisesti helpota aloittamiseen liittyviä ongelmia tai lisää tahdonvoimaa.

Näillä alkupuheilla juhlallisesti lupaan pohtia seuraavia asioita aina välillä vuonna 2013.

1. Tylsien asioiden automatisointi

Miksi tehdä mitään toistuvia asioita jos ne pystyy automatisoimaan?

Laskut voi muuttaa e-laskuiksi ja säätää lähtemään tililtä automaattisesti, matkakortin saa suoraveloituksella (on jo hoidossa, ja on superkätevä).

Toistuvat ruokaostokset voisi ehkä tilata netistä jos kuljetuskulut ovat ok. Joka viikko tulee kuitenkin ostettua maitoa, leipää ja jogurttia. Vaateostokset voisi tiettyyn rajaan asti hoitaa netistä, varsinkin jos löytää jonkun Steve Jobs -tyylisen univormun.

Siivoojan palkkaamisesta voisi myös ottaa selvää, mutta pelkään, että tästä tulee sanomista. Olen laiska, minkäs sille mahtaa? :)

2. Paperittomampi koti

E-laskujen lisäksi paperin määrää voisi vähentää digitoimalla kaikki kuitit ja kirjeet ym. Prosessi on jo tiedossa, mutta ensimmäinen pieni askel asian toteuttamiseksi voisi olla sopivan skannerin hommaaminen. Paperittomuuteen voi totutella pikku hiljaa aloittamalla postissa saapuvien lappujen skannaamisesta – koko paperiarkistoa ei tarvitse skannata heti.

3. Unirytmi kuntoon

Tämä on vaikeaa, hyvin vaikeaa. Nykyisellään yhdeksäksi töihin pääseminen tuottaa suuria vaikeuksia. Koko unirytmin kääntäminen pari tuntia varhaisemmaksi kuulostaisi hyvältä, mutta ei ole kovin realistista. Tämä tavoite tarvitsee paljon pienempiä välitavotteita, esimerkiksi kahvinjuonnin vähentämistä, aikaisemmin nukkumaan menemistä, rutiineja…

Muut

Kirjoja voisi yrittää lukea enemmän. Ehkä. Nyt noin 50% ostamistani ja saamistani kirjoista jää lukematta, mutta en ole vielä keksinyt onko se hyvä vai huono asia. Liikuntaakin voisi harrastaa enemmän(!)

Ja yksi konkreettinen lupaus: lupaan päästä vähintään 1000 Stack Overflow -pisteeseen vuoden loppuun mennessä (nyt n. 480).


*) Huomaan suosittelevani paljon podcasteja eri aiheista (esimerkiksi patenteista! A Pill That Helps with Whatever [77:00] & Patent Hands [11:00]). Podcasteja tekevät ihmiset osaavat usein selittää asioita paremmin kuin minä, mutta niiden kuunteleminen vaatii aika paljon enemmän aikaa verrattuna vaikka blogipostin lukemiseen. Mutta koen itse monet podcastit hyödyllisiksi tai vähintään hyväksi viihteeksi, joten ehkä joku muukin saa niistä jotain irti.

2. tammikuuta 2013   Ei kommentteja

Tipaton 2012

 

Olin vuoden 2012 juomatta alkoholia. Olen aikaisemmin viettänyt tipattomia tammikuita kolme-neljä kertaa, mikä on sujunut helpohkosti. Kuukauteen on yleensä mahtunut yksi tai kaksi biletyskertaa, joissa höllääminen on ollut helppoa. Kuskinakin on joskus kiva olla.

Tänä vuonna tipaton tammikuu jatkui omalla painollaan. Halusin hiukan haastaa itseäni ja katsoa miten pitkään pystyisin jatkamaan. Asetin ensin tavoitteeksi jatkaa vappuun asti, sitten juhannukseen. Juhannus sujui helposti vesilinjalla, jonka jälkeen oli kova kiusaus jatkaa vuoden loppuun. Loppuvuodesta motivaatioksi riittikin vain vuoden loppuun asti pääseminen. Hyvää putkea olisi ollut sääli lopettaa.

Yksi motivaation lähde oli huomata kuinka moni muu tuttu ja (netti)julkkis on juomatta. Pystyisin nopeasti nimeämään kymmenisen raitista ihmistä. Jos he pystyvät siihen, niin miksen minäkin?

Luokittelisin tipattoman pitämisen samankaltaiseksi tutusta asiasta luopumiseksi kuin vaikkapa karppauksen tai kasvissyönnin. Ongelma ei ole niinkään itse aineesta luopuminen, vaan siihen liittyvien tilanteiden uudelleenajattelu tai välttäminen. Kavereiden kanssa nyt vain on kiva kokoontua välillä vähän syömään lihaa. Ravintolassa voi tilata kasvisruokaa, mutta possujuhlat kannattaa ehkä jättää väliin.

Suomessa alkoholin, pullan tai pihvin tarjoaminen kuuluu kiinteästi tiettyihin tilanteisiin. Tarjouksesta kieltäytyminen voi aluksi tuntua hankalalta. En silti joutunut kertaakaan selittelemään juomattomuuttani, eikä kukaan yrittänyt tuputtaa juotavaa. Tämä oli mukava yllätys.

Plussat

Yksi itsestäänselvä hyöty tipattomuudesta on rahan säästyminen. Se ei sinänsä ollut tavoitteena, mutta oli mukava bonus. Rahaa kyllä meni tavallista enemmän erikoislimppareihin ja energiajuomiin, ja baareissa tuli joka tapauksessa käytyä muutamia kertoja, mihin uppoaa rahaa vaikkei joisikaan kaljaa. Tarkoista summista ei ole tietoa, mutta uskoisin kuitenkin jääneeni plussalle.

Merkittävämpi hyöty oli lisääntynyt työteho. Sunnuntait pystyi helposti pyhittämään työnteolle, mikä voi katsontatavasta riippuen olla joko hyvä, tai hiukan kyseenalainen saavutus. Toisaalta ikä teettää sen, että krapulan saa aikaan jo valvomalla myöhään ja juomalla liikaa limpparia, MOT. Yleisfiilis on kuitenkin se, että sain vuoden aikana enemmän aikaan kuin normaalisti.

Terveyden kannalta juomattomuus oli varmaan hyvä juttu, mutta siitä minulla ei ole mitään dataa. Terveystarkastus ennen ja jälkeen olisi voinut olla mielenkiintoista nähtävää, mutta eipä tullut mieleen.

Miinukset

Hyviä alkoholittomia oluita ei minun tietääkseni ole olemassa. Tämä oli tiedossa jo aikaisempien tipattomien tammikuiden perusteella, enkä yrittänyt sen enempää tutkia vaihtoehtoja. Oluen vaihtaminen alkoholittomaan olueen ei vain ole vaihtoehto. Alkoholittomia viinejä en kokeillut. Olen kuullut niistä hieman ristiriitaisia tuomioita, enkä viitsinyt ruveta testaamaan asiaa.

Edelliseen liittyen, hyvien alkoholijuomien ja makuelämysten missaaminen harmitti melkolailla. Ranskassa olisi ollut kiva maistella viinejä, Helsingin drinkkibaareissa mojitoja ja viskinmaisteluillassa viskejä :|

viskit

Ja toki tietyt tapahtumat olisivat luultavasti olleet mukavampia pienessä humalassa. En välttämättä lähtisi enää Tallinnan risteilylle selvinpäin, ja mies- / työporukalla lasiin syljeskely herkästi heikentää bondaamista.

Muuta

Seurustelu hiprakassa olevien ihmisten kanssa oli plussa ja miinus. Normaalissa keskustelussa tunnen yleensä olevani jatkuvasti askeleen jäljessä. Muut ovat yleensä jo seuraavassa aiheessa kun keksin sanottavaa edelliseen aiheeseen. Muiden nauttima alkoholi tasoitti pelikenttää hiukan, mutta tietenkin tarpeeksi pitkälle vietynä keskustelun yrittäminen muuttui turhauttavaksi.

Vuoden aikana oli mielenkiintoista yrittää tunnistaa millaisissa tilanteissa a) tulisi normaalisti juotua b) tekisi mieli juoda. Esimerkiksi syyspimeällä 12 tunnin työpäivien jälkeen oli kiusaus maistella hieman viskiä. Tämän tarpeen tiedostaminen oli mielestäni arvokasta verrattuna siihen, että olisi vain autopilotilla avannut pullon.

Oli myös hauska seurata miten ihmiset reagoivat tipattomuuteen. Osa halusi ottaa puheeksi oman alkoholinkäyttönsä. ”En ikinä juo niin paljoa kerralla”, ”olen vähentänyt pariin viikonloppuun kuukaudessa”, jne. Ymmärrän kyllä reaktion; omaa juomista ei herkästi tule ajateltua ilman ulkopuolista ärsykettä. Olen varmaan aikaisemmin käynyt saman keskustelun absolutistituttujeni kanssa.

En jaksanut hirveästi puhua aiheesta tuttujen kanssa. Mielestäni juomattomuus on yhtä jännitävä keskutelunaihe kuin jonkun karppaus tai karppaamattomuus. Enkä tosiaankaan ole  tuomitsemassa muitten alkoholinkäyttöä, tai ole asiasta yleensäkään mitään mieltä. En aja alkoholille myyntikieltoa ja teinit saavat puolestani päristellä ES:ää jos siltä tuntuu.

Projektin jatko on vielä vähän auki. Plussat ja miinukset ovat aika tasan, eikä kummassakaan laarissa ole kovin dramaattisia asioita. Vähemmälläkin juomisella selkeästi pärjää, mutta ihan kokonaan ilman ei viitsisi olla. Katsotaan. Sanoisin, että tipaton tammikuu on joka tapauksessa kokeilemisen arvoinen juttu, jota tulen varmaan vähintään jatkamaan.

29. joulukuuta 2012   Ei kommentteja

Tee-se-itse mäkit

 

Kokosin vähän muisteloita miten päädyin käyttämään OS X:ää, mutta en aina Applen tietokoneilla. Pahoitteluni ”Apple ja minä”-tyyppisestä postauksesta, mutta lupaan olla mainitsematta iPhonea.

”Macbook Air”

Joskus vuoden 2009 tienoilla kaipailin läppäriä kouluun. En muista mistä ajatus lähti, mutta halusin oman mäkin. Ehkä himoitsin vuotta aikaisemmin julkaistua Applen Macbook Airia. Koulussa oli tullut myös käytettyä mäkkejä, joten ihan tyhjästä ei tarvinnut lähteä liikkeelle.

Tein ensimmäisen ”Hackintoshini” ostamalla Samsungin 10″ miniläppärin ja asentamalla siihen OS X 10.5:n. Olin etukäteen tutkinut eri läppäreiden yhteensopivuutta OS X:n kanssa ja päädyin Samsungiin, koska siinä oli hyvä akku ja hintakin oli suhteellisen edullinen.

OS X:n asennuksesta jäi kuva, ettei se nyt niin vaikeaa ollut, mutta aika kultaa muistot tehokkaasti. Kuten silloisesta blogipostistani selviää, kone piti avata ja wifi-kortti vaihtaa toiseen; näppäimistölle piti tehdä oma layout; näytön, hiiren, ja äänen säädöt eivät toimineet ilman komentorivikomentoja jne.

Koneen hinassa kyllä säästi muutaman satasen halvimpaan mäkkiläppäriin verrattuna, mutta asennus vaati aika paljon vaivaa, ja lopputuloskaan ei ollut ihan täydellinen. Samsungin 2009 miniläppärit olivat aika kaukana Applen MacBookien laadusta ja tyylikkyydestä. Oikeaan mäkkiin ei kuitenkaan silloin olisi ollut varaa, ja oma feikki-OS X-läppäri oli huomattavasti parempi kuin ei mitään.

Pienestä läppäristä oli myös välitöntä hyötyä dipan kirjoittamisessa. Pystyin hyödyntämään junamatkat kodin ja työpaikan välillä, joten ylipäätään jonkun läppärin hankkiminen olisi ollut järkevää.

Seuraavan vuoden aikana siirryin töissä Windowsista OS X:n ja sain käyttööni ihan oikean MacBookin. Pienen totuttelun jälkeen UNIX-pohjaisen koneen paremmuus ohjelmointikäyttössä kävi selväksi ja päätin olla palaamatta Windowsiin (ainakaan työkäytössä).

”Mac Pro”

Kotona minulla oli joskus 2005 hankittu Windows-pöytäkone. Tykkäsin käyttää konetta pelaamiseen, kuvien muokkaamiseen ja musiikin tekemiseen, mutta yli viiden vuoden ikäisenä se rupesi olemaan liian hidas tarkoitukseensa. Varsinkin pelien tehovaatimukset kasvavat nopeasti, enkä käytännössä pystynyt pelaamaan 2008 jälkeen julkaistuja huippupelejä. Tietyt pelit, kuten vaikkapa GTA-sarja, ovat nykyään aika merkittävä osa kulttuuria, ja tunsin jääväni jossain määrin paitsioon.

Halusin siksi kotiin koneen, jolla pystyisi pelaamaan, mutta myös tekemään töitä ja käsittelemään kuvia yms. Aikaisemman läppärikokemuksen perusteella päätin rakentaa perus-PC:n ja kokeilla asentaa siihen Windowsin ja OS X:n rinnakkain. Windows peleille, ja OS X kaikkeen muuhun.

OS X:n asentaminen kaupasta ostettuun PC-rautaan on nykyään itse asiassa aika helppoa. Apple käyttää omissa koneissaan Intelin Core i3, i5 ja i7 -prosessoreja, ja emolevyjä, jotka vastaavat ominaisuuksiltaan esim. Gigabyten emolevyjä. Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä, että OS X:ssä on valmiina ajurit kyseisille emolevyille ja prosessoreille, sekä tietyille NVIDIAn ja AMD:n näytönohjaimille. Käytännössä asia ei tietenkään ole ihan näin yksinkertainen.

Osien valitseminen uuteen tietokoneeseen on hauska optimointiongelma, missä pitää välttää tehopullonkauloja, yrittää tehdä koneesta mahdollisimman pitkäikäinen, ja saada koko paketti mahtumaan budjettiin. Esimerkiksi emolevyn kohdalla voi tutkia tuleeko se tukemaan myös seuraavaa prosessorisukupolvea, tai miten paljon muistia siihen saa. Tällä kertaa osien piti olla myös OS X-yhteensopivia.

Päädyin lopulta Asuksen P867 emolvyyn, Intelin i5 prosessoriin ja AMD Radeon 6870 näytönohjaimeen. OS X 10.7:n asennus meni muistaakseni ihan hyvin, tosin voi olla, että olen taas unohtanut siihen liittyvät epämiellyttävät seikat. En ajatellut mennä sen tarkemmin asennuksen yksityiskohtiin, mutta prosessi oli suurin piirtein koneen boottaaminen iBootilla -> 10.6:n asentaminen DVD:ltä -> päivitys 10.7:n App Storen kautta -> puuttuvien ajurien asentaminen MultiBeastilla. Iboot, MultiBeast, sekä melkein kaikki tarvittavat ohjeet löytyvät tonymacx86.com:sta.

Tein itse ja säästin

Jos vertaan itse rakentamaani konetta halvimpaan Mac Prohon, niin koneeni oli yli puolet halvempi. Mutta vertaus ei ole ihan reilu. Mac Pro:ssa on mm. Intel Xeon -prosessori, josta löytyy melko varmasti enemmän potkua kuin i5:stä. Toisaalta Pro:t ovat juuri nyt kummallisessa välitilassa, koska mallistoa ei ole kunnolla päivitetty yli kahteen vuoteen. Kaupasta saa nykyään helposti enemmän muistia ja kovalevyä, sekä paremman näytönohjaimen halvemmalla kuin mitä Apple tarjoaa. Pro:t ovat ehkä päivittymässä joskus vuoden 2013 aikana.

Jotta vertaus olisi reilumpi, pitäisi itse rakennetun koneen hintaan lisätä myös joku summa hukkaan heitetylle ajalle. Rakentamiseen menee tietty aika, mutta myös ylläpito on hankalampaa.

Esimerkiksi tässä tapauksessa kone toimi todella hyvin puolisen vuotta, mutta kun asensin OS X:n 10.7.4 päivityksen, en saanut enää OS X:ää käyntiin ilman bootti-cd:tä. En muista tarkalleen mitä tein(!), mutta yritin kai päivittää ajureita, jonka jälkeen en saanut OS X:ää käyntiin millään ilveellä. Tuhrasin tilanteen korjaamiseen useampia viikonloppuja (lue:  ehkä 5), mutta ongelmaan ei löytynyt ratkaisua.

Sivuhuomiona Hackintosheihin liittyviä ongelmia on hiukan hankala googlata, koska yhteisö on melko pieni ja ihmisillä on todella erilaisia laitteistoja ja todella erilaisia ongelmia. Koneesta ei myöskään saa aina kovinkaan hyödyllistä debug-tietoa näkyviin. Välillä tiettyjä ongelmia esiintyy myös oikeiden mäkkien omistajilla, mutta se ei tarkoita, että niihin löytyisi mitään järkeviä ratkaisuja.

Jouduin lopulta antamaan periksi ja alustamaan kovalevyn, jonka jälkeen asensin OS X:n puhtaalta pöydältä. Päivitin samalla OS X 10.8:n, joka tuntuu nyt toimivan hyvin. Vaikka ei sekään aluksi toiminut: muutaman uudelleenkäynnistyksen jälkeen en enää päässyt kirjautumaan koneelle sisään, eikä siihen auttanut salasanan vaihto, uuden käyttäjätilin luominen, automaattisesti käynnistyvien ohjelmien poistaminen tai mikään muukaan mitä netissä ehdotettiin. Jouduin tyhjentämään kovalevyn toistamiseen ja lähtemään taas alusta liikkeelle.

Ylläpitoon on siis palanut useamman henkilötyöpäivän verran aikaa, jonka olisin voinut mahdollisesti käyttää fiksummin.

Jatkossa

Voin kyllä suositella Hackintoshin rakentamista jos intoa riittää ja jos haluaa nimenomaan pöytäkoneen. Sillä tavoin saa juuri sellaisen koneen kuin haluaa, esimerkiksi paremmin pelikäyttöön sopivan. Samalla säästää hinnassa pitkän pennin.

Opin viimeisestä episodista sen, että varmuuskopioita kannattaa tehdä useammalla eri taktiikalla. Olin kyllä virittänyt TimeMachine-varmuuskopiot, joilla sain pelastettua kaikki tiedostoni, mutta pelkän TimeMachinen avulla ei käyttöjärjestelmää saanut palautettua toimivaan tilaan. Nyt otan lisäksi Carbon Copy Clonerilla kopion kovalevystä USB-tikulle, tosin palautusta pitää vielä kokeilla. Kopioin myös OS X 10.8:n asennuspaketin toiselle USB-tikulle, jonka avulla koneen saa hätätapauksessa käyntiin ja tiedostoihin pääsee käsiksi.

Tajusin myös sen, että nykyään suuri osa tiedostoista on pilvessä. Kaikki tärkeimmät tiedostot sai takaisin Dropboxilla, Google Chrome synkkaa nettisivujen salasanat ja selaimen asetukset, ja 1Password loput salasanat. Lähdekoodit ovat GitHubissa tai muilla git-palvelimilla ja musiikit tulevat Spotifystä. Pelkäsin siis turhaan koneen puhdistamista ja käytin aivan liikaa aikaa sen pelastamisyrityksiin.

Jos joskus ostan uuden tietokoneen, se tulee luultavasti olemaan joku Applen läppäri. Jos sellaiseen on silloin varaa :). Apple tuntuu osaavan suunnitella entistä parempia koneita, joiden hinnat eivät koskaan ole kovinkaan kivuttomia. Viimeisimpänä esimerkkinä MacBook Pro:n Retina-malli, josta huhutaan tulevan myös 13-tuumainen versio piakkoin.

Läppäreiden tehot riittävät nykyään hyvin tekemääni työhön, ja ainoa rajoittava tekijä tuntuu olevan tallennustila. Pelaaminen kunnon PC:llä on kyllä kivaa, mutta siihekin tuntuu löytyvän entistä vähemmän aikaa. Steamin alennusmyynneistä tarttuu paljon pelejä, joista olen haaveillut joskus, mutta tälläkin hetkellä puolet niistä on pelaamatta…

24. syyskuuta 2012   Ei kommentteja

Kokeile liikuntaa?

 

Aika ajoin joku kirjoittaa netissä siitä, miten saa liikunnasta ylimääräistä puhtia elämäänsä. Yleensä joku menestynyt kaveri. Joel käy salilla joka aamu. Alex Stubb saa urheiluun käytetyn ajan kaksinkertaisena takaisin. Richard Branson on samoilla linjoilla, ja kokee saavansa liikunnasta neljä ylimääräistä tuntia päiviinsä. Ja tiedeuutiset raportoivat jatkuvasti miten liikunta tekee sinusta fiksumman. Tai ainakin hiiristä.

Tavallaan ”tiedän”, että urheilu kannattaa, mutta käytännösä käytän illat mieluummin omien projektien koodaamiseen. Osittain ehkä siksi, että siinä etenemisen huomaa helposti. Pari riviä lisää koodia, pari bugia vähemmän. Eihän koodia synny, jos ei ole näppäimistön ääressä? Ja urheilun jälkeen väsyttää ja koodia syntyy vielä vähemmän!

Tänään kävin pyöräilemässä. En mehustele poljetulla matkalla tai keskinopeudella, eikä niissä toisaalta ole mitään mehusteltavaa. Kuvan pyörä (Fuji Classic Track) on ihan hyvä pyörä, mutta kiinteävälityksisenä vähän liian raskas ajettava niin kauan kun kuski ei ole kunnossa.

Ja lenkki oli raskas. Pysähdyin välillä puhaltamaan ja ensimmäinen puoli tuntia oli ns. pepusta. Mutta viimeinen toinen puoli tuntia oli ihan kivaa.

Ja sain lenkin aikana pari hyvää ideaa. Ratkaisin pari vanhaa ongelmaa, joita olen pyöritellyt mielessäni. Ei välttämättä mitään ihmeellistä, mutta tavallaan bonusta normaaliin verrattuna. Ehkä aivot saivat happea ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Ajattelin myös, että voisin käydä joskus toistekin pyöräilemässä.

Joten jos olet lukenut jo tarpeeksi siitä, miksi urheilu on hyväksi, niin kokeile käydä vaikka kerran kävelemässä. Se on lopulta ihan kivaa.

31. heinäkuuta 2012   1 kommentti

Kuuntelemisen arvoisia podcasteja

 

En varmaan pystyisi kulkemaan bussilla Espoosta Helsinkiin jos podcasteja ei olisi olemassa. Nyt tuon ajan pystyy käyttämään, jos ei sivistävästi, niin ainakin viihdyttävästi.

Uskoakseni kaikki muutkin kuuntelevat jo näitä, mutta kaiken varalta tässä on lista podcasteista, joita kuuntelen tällä hetkellä. Kaikki listan podcastit ovat englanniksi, mutta kerro toki kommenteissa jos tiedät hyviä suomenkielisiä podcasteja. Tai muuten vaan hyviä podcasteja. Mutta asiaan:

Tietotyöläisille

Back to work. Merlin Mann ja Dan Benjamin keskustelevat viikoittain siitä, miten tehdä hyvää työtä nykypäivän työelämässä, miten omaan työnkuvaan voi vaikuttaa, ja miten tietää mitä haluaa oikeasti tehdä. Ja yleensä höpöttävät aiheen vierestä, mutta viihdyttävästi.

Merlin tykkää heittää kuulijoille vaikeita kysymyksiä, joihin ei tarjoa helppoja vastauksia. Esimerkiksi ”pitäisitkö siitä, jos nykyinen työsi olisi kymmenen kertaa enemmän sitä, mitä se on nyt? (Koska sitä se tulee luultavasti olemaan.)” Vanhoista jaksoista erityisen hyviä ovat 7, 10, 12, 17, 33, 39, 41, 47, 50… oikeastaan kannattaa kuunnella kaikki jos vain jaksaa. Jos kuuntelisin vain yhtä podcastia, kuuntelisin tätä.

Mac Power Users. David Sparks ja Katie Floyd kertovat miten saat enemmän irti Applen tuotteista, ja haastattelevat eri alojen ihmisiä heidän työskentelytavoistaan. Automator-jakso oli ainakin minulle uutta asiaa.

Ohjelmoijille

Javascript Jabber: huono äänenlaatu, mutta hyvää asiaa JS-maailman viimeisimmistä käänteistä. Mukana mm. Yehuda Katz. Kuuntele tätä jos haluat tietää mitä MVC-frameworkkia käytät puolen vuoden päästä ;)

Build and Analyze. Yksittäisen iOS-ohjelmoijan (InstaPaperin Marco Armentin) näkemyksiä tuotteen rakentamisesta, iOS-kehityksestä, mobiiliskenestä ja kahvista. Alkupään jaksoissa keskityttiin ehkä hieman enemmän käytännön devaamiseen, nyt painopiste on siirtynyt yleiseen käsienheilutteluun Applesta.

Web Designereille

The Web Ahead: Jen Simmons ja vieraat vastaavat kysymyksiin mihin internet on menossa, miten ihmiset käyttävät sitä, ja miten verkkopalveluita pitäisi suunnitella. Hyviä pointteja esimerkiksi mobiililaitteille suunnittelusta, mutta muihin podcasteihin verrattuna hyötysuhde on tähän mennessä ollut vähän heikompi.

The Big Webshow: Jeffrey Zeldman ja vieraat keskustelevat satunnaisista web designiin liittyvistä asioista. Tämä on rehellisesti sanottuna eniten vaarassa tippua listaltani, koska äänenlaatu on usein heikko, ja aiheiden kirjo on liian suuri makuuni.

Sekalaiset

HypercriticalJohn Siracusa pystyy viihdyttävästi kritisoimaan asiaa kuin asiaa, oli se sitten Pixar, Apple (varsinkin Apple) tai voileipägrillit. Siracusa analysoi aiheitaan joka kantilta muodostaen aukottomia päättelyketjuja.

Ehdottomasti parhaimpia jaksoja ovat olleet 42 ja 43, joissa pureudutaan siihen, mikä kaikki on pielessä Walter Isaacsonin kirjoittamassa Steve Jobs -elämänkerrassa, ja miksi Isaacson oli ylipäätään väärä ihminen kirjoittamaan kyseistä kirjaa.

Man vs. Debt on samannimisen blogin vielä suhteellisen tuore podcast, mikä on vaikuttanut lupaavalta. Hyvää inspiraatiokamaa veloista irti pääsemiseen.

Critical Path: Suomessa asuva, ex-nokialainen Horace Dediu on yhtään vähättelemättä luultavasti paras mobiilialan analyytikko. Suositeltavaa kuunneltavaa jos kiinnosta esimerkiksi miksi Apple oikeasti menestyy.

Freakonomics Radio: Freakonomics-kirjojen kirjoittajat Steven D. Levitt ja Stephen J. Dubner kertovat hauskasti yllättävistä talouteen liittyvistä asioista.

Radiolab: todella hyvin tuotettuja radio-ohjelmia milloin mistäkin. Hyviä esimerkkejä laadusta ovat esimerkiksi A 4-Track Mind, Slow, Patient Zero ja Cities.

Downcast

Podcastien kuuntelemiseen kannattaa hankkia sitä varten suunniteltu applikaatio. Iphonelle on esimerkiksi Downcast, joka osaa ladata podcastit suoraan puhelimeen, tehdä älykkäitä soittolistoja, striimata podcasteja ja paljon muuta. Tämän applikaation ansiosta en enää synkronoi iPhonea iTunesiin. Vaihtoehtoja iOS ja Android-laitteille löytyy täältä.

5by5

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivatkin jo, että suurin osa podcasteista on 5by5:n julkaisemia. 5by5 ja sen perustaja Dan Benjamin tuntuvat löytävän mielenkiintoisia ihmisiä ja aiheita jatkuvalla syötöllä.

Dan myös kanssajuontaa itse useaa mainituista podcasteista, mikä on ilo, sillä hän osaa antaa vierailleen tilaa, mutta saa heistä heidän parhaimpansa esiin. Dan on podcastien perusteella myös varsin hyvä ihminen, mikä tekee niistä inspiroivaa kuunneltavaa. Kannattaa siis katsoa, josko 5by5:n julkaisemien podcastien listalta löytyisi jotain sinua kiinnostavaa.

18. helmikuuta 2012   2 kommenttia

Minikaivurikisa päättyi

 

Kaivuriskaba päättyi kisan järjestäjän päätöksellä kun kisaa oli kestänyt puoli vuotta. Onnea Kimmolle ja Hannulle, jotka saavat molemmat oman minikaivurin ja iPadin.

Kisan lopettaminen oli luultavasti ihan järkevä päätös. Kumpikaan jäljellä olevista kilpailijoista tuskin olisi luovuttanut helpolla, ja puolen vuoden istuminen ei voi olla terveellistä.

10. joulukuuta 2011   Ei kommentteja

Kaivuri-Kimmo ja uponneet kustannukset

 

Espoossa kauppakeskus Sellossa on nyt muutaman kuukauden ollut minikaivuri, jossa istuu nuori mies päivästä toiseen. Homman nimi on kaivuriskaba:

Kaivuriskaba on kuudella paikkakunnalla järjestettävä suurkisa, jossa pisimpään minikaivurissa istunut henkilö voittaa 32 000 € arvoisen aidon japanilaisen Takeuchi-minikaivurin.

Kisa on jatkunut nyt 128 päivää, ja kuudesta kaivuria himoitsevasta miehestä kolme on tippunut kisasta pois.

Jostain syystä minikaivurin näkeminen tuo joka kerta mieleen uponneet kustannukset (eng. sunk costs). Taloustieteessä uponneet kustannukset ovat yksinkertaisesti kustannuksia, joita ei enää saada takaisin. Esimerkiksi uudesta autosta maksettua hintaa ei saa enää takaisin kun auto joskus myydään, mutta alkuperäisen hinnan ei pitäisi vaikuttaa päätökseen siitä myykö auton vai ei. Tuhoontuomittua tuotekehityshanketta ei kannata jatkaa, vaikka siihen olisi poltettu miljoona firman rahoja.

Samalla logiikalla kaivurissa jo vietettyjen 128 päivän ei pitäisi vaikuttaa päätökseen siitä, lähteekö tänään kotiin, vai jääkö kaivuriin vielä päiväksi. Epäilen, että ihmiset eivät käytännössä ajattele näin, vaan ehkä ennemmin: ”jos nyt luovuttaisin, olisin istunut jossain hemmetin minikaivurissa turhaan neljä kuukautta!”

Toki kaikki kisan finalistit saavat hiukan mainetta, ja ehkä jotain muita sponsorilahjoja. Ja tappio ei ole välttämättä niin suuri, jos ei alunperinkään ole muuta tekemistä kuin istua ostoskeskuksessa minikaivurissa.

Voiko kisan jatkamista sitten päättää jotenkin rationaalisesti? Jos palkintona olevan minikaivurin arvo on 32 000 euroa, niin jokaisen kaivurissa vietetyn 128 päivän arvo on tavallaan 250 euroa – jos voittaa kisan.

Jokaisen seuraavan päivän arvo on aina vähän pienempi, kunnes lopulta saman päivätienestin voisi tienata helpomminkin järkevämminkin. Mutta onko tämäkin juuri sen menetetyn ajan arvon laskemista, minkä ei pitäisi antaa vaikuttaa päätökseen?

Lisäys 10.10.2011: Tarkoitin siis sanoa: on olemassa tietty määrä päiviä, jonka jälkeen kaivurin arvo jaettuna kaivurissa istuttujen päivien määrällä on pienempi kuin minimipalkka – jolloin kisaamisessa ei mielestäni ole enää pointtia. Mutta tuleeko jo ennen sitä jokin hetki, jolloin lopettaminen on järkevämpi päätös kuin jatkaa? Vai onko se aina järkevämpää?

Onko päivän kysymys sittenkin se, että juuri tänään on pienen pieni mahdollisuus siihen, että kanssakilpailijoiden pollat pettävät, ja saan 32 000 euron kaivurin. Jos vain istun tässä. Tai sitten voisin lähteä kotiin.

(Kaivuriskaban live-video on tavallaan kiehtovaa katsottavaa. Teinit kävivät juuri kysymässä saako Kimmo käydä suihkussa. Saa kuulemma käydä. Ja ei ole kuulemma ollut tylsää. Ehkä joku UKK-lista kaivurin kyljessä voisi olla hyvä?)

7. lokakuuta 2011   2 kommenttia

Paperiton koti

 

Mielenkiintoinen ajatus: miten lopettaa paperien arkistointi kotona? Posti kantaa jatkuvalla syötöllä laskuja sekä kirjeitä pankilta, vakuutusyhtiöltä ja muilta vähänkin virallisemmilta tahoilta.

Jostain syystä päädyn säilömään suurimman osan saaduista kirjeistä, ja joskus ihan syystäkin: muutaman vuoden takaisia verotustietoja ja palkkakuitteja on tullut tarvittua.

Vaikka paperiarkistoni on suhteellisen selkeästi kategorisoitu, on oikean laskun tai takuukuitin löytäminen silti vaikeaa. Lisäksi papereita alkaa olla siinä määrin paljon, että ne pitäisi käydä läpi ja heittää vanhimmat pois, jotta uusille olisi tilaa. Mitä asialle voi tehdä?

Netposti

Ensimmäinen vaihe on kotiin tulevan paperin vähentäminen. Netpostiin
voi kääntää osan paperisaasteesta, esimerkiksi palkkakuitit, luottokorttilaskut ja Espoon kaupungin (ja usean muun kunnan) lähettämät kirjeet.

Netpostissa on lista lähettäjistä, joista voi valita keiden postit haluaa saada sähköisesti. Kirjeet eivät tule sähköpostiin, mutta niistä saa halutessaan sähköposti-ilmoituksen. Kirjeet voi ladata Netpostista PDF:inä omalle koneelleen.

Kirjeiden luokittelu Netpostissa on valitettavasti melko kankeaa. Valmiita luokkia kirjeille on kuusi, ja jotkut kirjeet on valmiiksi luokiteltu niihin (esimerkiksi Luottokunnalta tulevat kirjeet on merkitty laskuiksi.). Luokittelua ei voi tietääkseni automatisoida lähettäjän mukaan, vaan uudet palkkalaskelmat pitää joka kerta merkitä palkkalaskelmiksi jos haluaa käyttää luokittelua kirjeiden etsimiseen myöhemmin.

Netpostiin voi myös tehdä omia kansioita, mutta en löytänyt tapaa jolla saapuvat kirjeet voisi suoraan siirtää tiettyihin kansioihin.

Netpostin lisäksi muutamat yritykset tarjoavat nettiversioita kirjeistään. S-ryhmän asiakasomistajapostin voi kääntää sähköpostiin, ja ainakin If tarjoaa paperitonta palvelua. Nämä ovat kuitenkin heti jonkun verran kankeampia käyttää, koska ne edellyttävät kirjautumista yrityksen omaan sähköiseen palveluun.

Paperien digitointi

Mitä tehdä lopuille papereille, jotka kaikesta huolimatta päätyvät kotiin? Steve Losh kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin (eng) prosessistaan, jolla hän digitoi paperinsa ja tallentaa ne verkkoon. Prosessi menee suurin piirtein näin:

1. Skannaa paperit

Steve suosittelee Doxie-dokumenttiskanneria, joka lukee paperit PDF-dokumenteiksi. Tarkoitukseen käy myös mikä tahansa skanneri, jossa on automaattinen paperisyöttö.

Skannaus kannattaa pitää mahdollisimman helppona, kuten Doxien tapauksessa homma onnistuu yhdellä napin painalluksella. Perinteisellä skannerilla skannaaminen on työlästä, ja kokemuksesta tiedän, että digitointiprojekti voi kaatua jo siihen.

2. ”Lue” paperit tekstintunnistuksella

Skannerin tuottama PDF-tiedosto on käytännössä kuva paperista. Kuvasta ei voi vielä etsiä tekstiä tai kopioida sitä muualle.

Tekstintunnistus lukee skannerin tekemän PDF:n ja tuottaa toisen PDF:n, jossa teksti on tekstimuodossa. Näin syntyneitä PDF:iä voi etsiä tietokoneelta niiden sisällön perusteella, mikä helpottaa vaikkapa tietyn yrityksen laskujen löytämistä.

Steve ehdottaa tekstintunnistukseen PDF OCR X:ää. Tekstintunnistuksen voi myös automatisoida apuohjelmalla (esimerkiksi Hazel OS X:lle), joka huomaa kun skanneri tekee uuden tiedoston, syöttää sen tekstintunnistusohjelmalle, ja kopioi valmiin tiedoston haluttuun kansioon halutulla nimellä. Alkuperäisen skannauksen voi myös poistaa tässä vaiheessa.

3. Kopioi dokumentti pilvipalveluun

Dokumenttien säilöminen pelkästään omalla tietokoneella on riskialtista, sillä kovalevyt tuppaavat hajoamaan, ja tulipalo tai varkaus voi tuhota koko arkiston.

Netistä löytyy nykyään useita pilvipalveluita, joihin voi varmuuskopioida oman tietokoneensa. Esimerkiksi Backblaze, Jungledisk tai Mozy. Palvelut maksavat tyypillisesti muutaman euron kuussa ja tallentavat tiedostot salattuina.

Myös Dropbox on varteenotettava vaihtoehto. Dropbox tarjoaa kaksi gigaa tilaa ilmaiseksi ja Dropbox-kansioon kopioidut tiedostot synkronoidaan automaattisesti haluamillesi tietokoneille.

Dropboxin tarjoama tietosuoja on kuitenkin hieman kyseenalainen muihin varmuuskopiopalveluihin verrattuna. Muutaman viikon takainen uutinen kertoo, että Dropboxin työntekijät voivat periaatteessa nähdä tiedostosi.

Käytännössä tekstintunnistuksen tuottamat dokumentit voi kopioida erityiseen kansioon, jonka sisältö kopioidaan automaattisesti talteen nettiin.

Steve Loshin artikkelissa skannerille ja ohjelmille tule hintaa yhteensä noin 220 dollaria (+ varmuuskopiopalvelun kuukausittainen hinta). Oman kodin säilytystilalle ja paperien lajittelulle on toki vaikea laskea konkreettista hintaa, mutta paperittomuus tuntuu sen verran houkuttelevalta, että olisin tuon valmis maksamaan.

Parasta olisi tietysti, jos koko prosessi hoituisi yhdellä ohjelmalla alusta loppuun. Tällaisenaan ohjelmien asennus ja säätäminen vaatii vielä jonkun verran teknistä osaamista.

28. toukokuuta 2011   Ei kommentteja

Halvalla ei saa hyvää

 

Web-palvelimenani tähän asti toiminut iFuse Hostingin VPS otti ja kuoli viime viikon alussa. Tai ei kuollut, vaan tuhoutui. Halpa 10 punnan kuukausihinta oli ilmeisesti kompensoitu ei-niin-ammattitaitoisella työvoimalla.

Virallisen selityksen mukaan serverifarmin ylläpitäjät olivat ddos-hyökkäyksen yllättäessä irrottaneet useita palvelimia sähköverkosta sammuttamatta palvelimia. Valitettavasti toimenpide aiheuttaa helposti kovalevyillä olevan datan rikkoontumisen, toisin kuin esimerkiksi verkkoyhteyden katkaiseminen. Tällä hetkellä ei ole mitään varmuutta saanko palvelimella olleita tiedostojani takaisin.

Katastrofaaliseksi palvelimen rikkoontumisen teki se, että suurin osa automaattisista varmuuskopioistani oli jo jonkin aikaa mennyt koneelle, jota ei ole olemassa. Olin omaa tyhmyyttäni muuttanut koneen muuhun käyttöön muistamatta, että se palveli varmuuskopiokoneena. (Opetus: varmista, että saat varoituksen jos varmuuskopiointi epäonnistuu.)

Tapahtuneen johdosta myös tästä blogista katosi muutama kirjoitus ja joitakin lukijoiden kommentteja. Pahoitteluni tästä.

Uutena palvelimena toimii nyt Linoden VPS, johon saa lisäpalveluna myös automaattiset varmuuskopiot. Tämän lisäksi pitäisi tosin keksiä toimiva ratkaisu off-site -vamuuskopioiden tekemiseen. Ideoita otetaan vastaan. Linoden palvelin on Lontoossa, joten latenssit pysyvät kohtuullisina. Tähän mennessä palvelu on tuntunut hyvältä ja luotettavalta.

Kantapään kautta asioiden oppiminen on tehokasta, mutta vähän liian usein se ainoa tapa oppia. Toivottavasti joku muu oppii tästä myös jotain.

19. syyskuuta 2010   Ei kommentteja

Länsimetro

 

Pohdin yksi päivä miten pitkällä Espooseen tulevan länsimetron rakennustyöt ovat. No, eivät kovin pitkällä. Tunnelia on kaivettu vajaa 250 metriä eteenpäin, ja valmista on joskus 2015.

Jos jaksaisi, niin länsimetron rakentamisesta voisi tehdä kätevän single-serving-siten.

Esimerkiksi www.onkolänsimetrovalmis.fi:

Tai edistymispalkki:

www.länsimetro.fi:ssä on onneksi ihan oikeaakin informaatiota, ja kätevä kartta, josta näkee mihin asti tunnelia on kaivettu.

Kivojen asioiden odottaminen on tylsää, ja nyt 2015 tuntuu olevan jossain yhtä kaukana kuin lentävät autot. Ja kuka tarvitsee metroa jos on lentäviä autoja?

22. elokuuta 2010   Ei kommentteja

Diplomityö valmis

 

Tiistai 13.4.2010 oli se päivä, kun vihdoin ja viimein sain diplomityöni valmiiksi.

Työn aiheena on sosiaalisen median, ja erityisesti mikroblogien hyödyntäminen firmoissa, sekä sisällön julkaiseminen ulospäin kyseisistä mikroblogeista. Tätä sisällön julkaisemista voidaan käyttää täydentämään firman muita sosiaalisen media julkaisukanavia.

Työ on ladattavissa netistä: “Publishing content from an enterprise microblog to social media” [pdf, 1,45MB, englanniksi]

19. huhtikuuta 2010   Ei kommentteja

HuffDuffer

 

Uusia verkkopalveluita ilmestyy kuin sieniä sateella, ja vaikea on tietää mitä niistä kannattaa edes kokeilla. Mutta jos yhtään tykkää kuunnella podcasteja, niin HuffDuffer on kokeilemisen arvoinen palvelu.

HuffDuffer on muutaman vuoden ikäinen verkkopalvelu, jonka avulla voit löytää uusia podcasteja, sekä kerätä itsellesi oman podcastin. Palvelun idea on yksinkertainen: keräät netistä tai HuffDufferista podcasteja (tai äänitiedostoja) ja lisäät ne HuffDufferiin. HuffDuffer tekee tiedostoista syötteen, jonka voit lisätä iTunesiin tai vastaavaan. Tulos: saat löytämäsi tiedostot yhtenä podcastina MP3-soittimeesi.

Tiedostoja voi lisätä omaan syötteeseen HuffDufferin bookmarkletilla, tai Firefox-lisäosalla. Vielä helpompaa on hakea sisältöä HuffDufferin sivuilta tagien avulla, esimerkiksi web-designista löytyy kaikenlaista mielenkiintoista. Myös yksittäisen tagin rajaamasta sisällöstä voi tilata syötteen, samoin muitten käyttäjien valinnoista. Minun valintani löytyvät täältä.

Marshall Kilpatrick selittää ja näyttää HuffDufferin toiminnan vielä paremmin tässä screencastissa.

17. tammikuuta 2010   Ei kommentteja

Työkaluja diplomityön tekemiseen

 

On se aika koulunkäynnistä kun pitäisi kirjoittaa diplomityö. Aikaa on maaliskuun loppuun, joten kiire tulee. Tässä muutamia työkaluja, jotka eivät takaa työn valmistumista, mutta helpottavat prosessia:

Dropbox on palvelu, joka synkronoi tiedostoja eri tietokoneiden välillä. Helposti. Dropbox on kuin mikä tahansa muu kansio tietokoneessasi. Kaikki sinne tallennetut tiedostot synkronoidaan palvelimen kanssa, ja tiedostoihin tehdyt muutokset näkyvät saman tien kaikissa tietokoneissa joihin olet asentanut Dropboxin.

Tiedostojen tallennuksesta jää versiohistoria, johon pääsee käsiksi palvelun verkkosivun kautta. Myös poistetut tiedostot näkyvät netissä.

Dropbox toimii Windowsissa, OS X:ssä, Linuxissa ja iPhonessa. Ilmaisessa versiossa on  2 gigaa tilaa tiedostoille. 50GB maksaa kymmenen dollaria kuussa. (Suosituksista saa 250MB lisää tilaa ;) )

Plussaa

  • Tiedostojen automaattinen synkronointi pöytäkoneen, läppärin ja työkoneen välillä
  • Dropbox toimii kätevänä varmuuskopiona jos se on asennettuna useammalle koneelle. Pelkästään verkkoon tehtyyn kopioon ei kannata luottaa, ja todella tarkka tietysti tallentaa tiedostot myös ulkoiselle kovalevylle tms.

Miinusta

  • Ilmainen 2 GB on nopeasti täynnä jos haluaa säilöä kuvia tai muita isoja tiedostoja
  • Ei, Dropbox ei ratkaise ääkkösongelmia macin ja windowsin välillä :)
  • Ei sovellu käyttäjille, jotka vierastavat tiedostojensa lataamista “pilveen” tai mihinkään vieraaseen verkkopalveluun. (Tiedostot salataan ja siirrettään salattuja yhteyksiä pitkin, mutta ymmärrän jos se ei riitä vakuuttamaan.)

Refworks on verkkopalvelu lähdeviitteiden hallitsemiseen. Palveluun voi syöttää kaikki mahdolliset tiedot mitä lähteistä tietää. Refworksistä saa ulos listan viitteistä todella monessa eri formaatissa, mm. Harvardin standardin mukaisessa nimi – vuosiluku -muodossa.

Viitteitä ei tarvitse useinkaan syöttää käsin. Refworks on integroitu mm. Google Scholar -hakuun ja TKK:n kirjaston hakuihin. Hakutuloksista voi siirtää lähdeviitteet suoraan RefWorksiin.

Refworks on ilmainen jos koulu on ostanut lisenssin. Muuten käyttö maksaa $100/vuosi.

Plussaa

  • Integrointi hakupalveluihin, vähän käsin kirjoittamista
  • Elektronisista lähteistä voi tallentaa pdf:n liitteeksi viitteeseen

Miinusta

  • Refworksin käyttökokemus on kauhea. Sivuja lataillaan uusiksi, ja käsin syötetyn tiedon puolesta saa pelätä
  • En ole keksinyt palvelulle muuta käyttöä kuin viitteiden säilömisen ja määrämuotoisen listaamisen. Sama onnistuu varmasti muillakin työkaluilla tai käsin

Latex ei ole työkalu sinänsä, vaan ladontajärjestelmä. Todella paljon yksinkertaistettuna: tekstin rakenne merkataan Latex-elementeillä (hiukan samaan tapaan kuin HTML-dokumentin rakenne merkataan). Teksti ajetaan pulauttimen läpi, joka muotoilee tekstin näyttämään hyvältä :) .

Eri dokumenttityypeille on olemassa pohjia, jotka hoitavat muotoilun pitkälti puolestasi. Verkosta löytyy esimerkiksi TKK:n tietotekniikan laitoksen englanninkielinen diplomityöpohja (lähde: Sanna Suorannan kokoama erinomainen ohje diplomityön tekemiseen.)

Windowsille on olemassa proTeXt-paketti, joka sisältää Latex-dokumentin tekemiseen tarvittavat työkalut. Asennusohjeet löytyvät mukana tulevasta pdf-tiedostosta. Myös asennusohjelmat käynnistetään kyseisestä pdf:stä. Tarkoituksena on ilmeisesti pakottaa kaikki lukemaan asennusohjeet, mikä kyllä kannattaa.

OS X:lle vastaava paketti on MacTex. Ladattava paketti on 1,2 gigaa, mutta sisältää tarvittavat työkalut.

Plussaa

  • Latexilla pärjää tilanteissa joissa dokumentin monimutkaisuus olisi liikaa Wordille. Olen melko vakuuttunut että diplomityö on tällainen dokumentti
  • Teksti tallennetaan tekstimuodossa. Tämä mahdollistaa versiohallinnan tekstille ja sisällön hakemisen tiedostoista ilman niiden avaamista. Tämä myös vähentää tiedoston korruptoitumisen vaaraa
  • Tekstin ulkoasua pystyy tarvittaessa hallitsemaan erittäin tarkasti

Miinusta

  • Latexin asennusprosessi voi tuntua kohtuuttoman vaikealta verrattuna Wordin avaamiseen
  • Tekstin merkkaaminen vaatii opettelua

Tässä tähän asti tärkeimmät työkalut. Katsotaan mitä muita tulee vastaan työn edistyessä.

19. lokakuuta 2009   Ei kommentteja